Vaihtaessani työpaikkaa lennosta helmi-maaliskuussa tiesin jatkavani laina- ja rahoitusalalla – ja siirtyväni kilpailijalle. Sen sijaan en tiennyt tulevien duunikaverien saaneen puolisen vuotta sitten päähänsä idean Food Contest -konseptista, joka suomalaisittain sopii suuhuni muodossa kokkisota.
Joka keskiviikko yksi vuorollaan kokkaa yhden, kaksi tai kolme ruokalajia ja loput porukasta pisteyttää suorituksen asteikolla 0-5 – toki puolikkaitakin saa käyttää. Pisteytykseen vaikuttaa kaikki: ruoka, tunnelma, alkoholin määrä, naama. Huomenna on minun vuoroni kokata.
Pyörittelin pitkään, mitä valmistaisin. Aluksi homma tuntui selvältä, mutta muiden kokatessa taso kasvoi ja ruokalaji toisensa perään käytettiin ns. menulta pois. On tarjottu burgereita ja hodareita, tehty ranskalaista ja italialaista. On ollut mereneläviä ja viinifarssi – tosin ei samalla kertaa. On soitettu paikalle palokunta ja vaadittu nakkimukia. Sen sijaan kasvisruokaa ei tunnu haluavan kukaan.
Huomenna pääruokani on vegaaninen. Toimiston poikien painajainen ja monelle ainakin jonkinlainen epäilys. Kiinnostavaa tarkkailla huomenna porukan reaktioita. Pojat ainakin aluksi vihaa, ettei ole lihaa. Mutta on niin hyvää, että toivottavasti jengillä mieli muuttuu kasvisruokaa kohtaan!
Tutustuin huomiseen pääruokaani vegaanihaasteen aikaan tammikuussa 2016. Ryhdyin haasteeseen lähinnä ärsyyntyneenä eräästä vegaanituttavasta ja todistaakseni hänelle, ettei nyt niin vaikeaa ole. Kokeilin monia uusia asioita ja olen hänelle nykyään tavallaan kiitollinen kokeilustani, mutta vegaania minusta ei jäänyt. Suosin kuitenkin esimerkiksi kaurajuomaa kahvissa maidon sijaan ja käytän kaurakermaa ruokakerman tilalla. Jotain hyvää siis siitäkin kokeilusta.
Alkuruokana huomenna on Eeva Kolun reseptillä tekaistut minikokoiset kasvis-quichet. Olen näitä pari kertaa kokeillut ja päätynyt toistuvasti syömään (lue: ahmimaan) useammankin, joten hyviä ovat ja alkuruuaksikin mielestäni sopivat. Tosin eräs duunikaveri omalla vuorollaan teki hiukan vastaavia aiemmin… Teen kuitenkin parempia, joten hah.
Pääruokana valmistan tosiaan vegaanihaasteen myötä vakituiseksi kotisafkaksi päätyneen kermaisen linssi-pinaattikastikkeen riisillä. Öö nam? Safka tulee olemaan hyvää, vaikka sen paineiden alla valmistankin, mutta toimiston jäbien ennakkoluulot voivat olla voimakkaampia kuin garam masala kastikkeessa. Lisäksi pilkottuja kirsikka- tai miniluumutomaatteja.
Jälkiruoka syntyy äidin reseptillä: rupirotina. Oh yes! Tein äsken jälkkärilläni Google-haun ja tuloksista löytyi seuraavaa: Minkälainen on rotan rupi? Rottien sairaudet ja hoito. Kesyrotan sairauksista. Kyseessä on siis eräänlainen kuivahko mustikkapiirakka, jota valmistetaan pellillinen ja tavallisesti tarjoillaan vaniljakastikkeen kera. Ihan svidun hyvää, mutta nimi ontuu. Töissäkin on helpompi ilmaista enkuksi ’my mother’s blueberry pie’ kuin selvittää, mikä on enkuksi ’rotan rupi’.
Translation: I ain’t no vegan, right?
TIIA 