Jäin kotiin yksin koiran kanssa. Vietetään keskenämme neljä yötä, mikä on aika paljon ottaen huomioon, etten aiemmin ole voinut sietää koiria edes seuralaisen kanssa. Aika paljon on kuitenkin myös muuttunut vuodessa ja menty eteenpäin. Koiria inhoava sinkku löysi vahingossa koirallisen miehen, ja nyt hänellä onkin poikaystävän lisäksi koirapuoli.
Sisko jaksaa aina muistuttaa ja naureskella, kuinka en olisi ikinä mätsännyt Koomikkoa Tinderissä, mikäli hänellä olisi ollut siellä yksikin kuva koirastaan. True story. Kaikki eläimelliset miehet viskelin suoraan vasemmalle. Äitikin sanoi, että Koomikon onni nuo koirattomat kuvansa. Sitä pitäisi kuitenkin mielestäni kysyä ihan Koomikolta itseltään, että onni vai onnettomuus.
Nyt ei kuitenkaan voi kysellä mitään, sillä Koomikko lähti kaukomatkoille. Hän siirtyi keikkailemaan loppuviikoksi Helsingistä Jyväskylään ja Kuopioon palaten kotiin vasta sunnuntaina. Allekirjoittaneen on töidensä puolesta hiukan hankala matkata mukana, joten jäin kotimieheksi ja koiravahdiksi.
Tuntuu oudolta olla yksin yhteisessä kodissa, joka aiemmin jaettiin vielä kämppiksenkin kanssa. Mutta huomatkaa, että kodilta tämä tuntuu! On tuntunut jo pitkään. Koomikon luona – ja nyt yhteisessä kodissamme – olen aina saanut olla oma itseni. Ei ole koskaan tarvinnut olla huolissaan, mitä toinen minusta tai tekemisistäni ajattelee. Tunnen ensi kertaa elämässäni, että minut hyväksytään juuri tällaisena. Koko kolmen K:n koplalle kelpaan juuri näin. Koti, koira ja Koomikko.
Vaan palatakseni Koomikon kaukomatkoihin: ikävöin häntä jo nyt. Silti sunnuntaihin saakka pitäisi malttaa. Koiransa lievittää ikävää hieman, mutta se harvemmin narskuttaa unissaan hampaitaan. En ole tainnut kuulla kertaakaan.
On kummallista olla yksin, kun on tottunut toiseen. Hetki sitten soitin ystävälle Turkuun kaivatessani juttukaveria. Se tuntui hassulta, mutta tarpeelliselta. Koomikkoa en kuitenkaan mielelläni keikkapäivinä tai -iltoina jutuillani kiusaa. Hänellä on ihan omat jutut mielessään – tai kädessään.
Hiukan vahingossa on sinkkunaisesta tullut lyhyen kaukosuhteen kautta Koomikon vaimo, joka mieluusti viettäisi kaikki hetket yhdessä. Ei tietysti oikeasti, mutta teoriassa kyllä. Eiku sittenki oikeasti. Töistä on aina kiire kotiin Koomikon luo. Parhaita ovat ne työpäivät, kun pääsee lounastreffeille toisen kanssa. Yhteisistä viikonlopuista haluaa pitää kiinni ja keikoilleenkin lähteä mahdollisuuksien mukaan. Seurassaan olen kokonainen.
Sunnuntaihin saakka olen koiransa kanssa kaksin. Eiköhän me tytöt ihan keskenämme pärjätä. Voidaan leikkiä tiipiissä ketuilla ja laitella toisen tukkaa. Kun yksi tiputtaa sipsin vahingossa lattialle, toinen on avulias, siivoaa ja syö sen. Girl power!
Haluaisin loppuun lisätä: olen umpirakastunut.
TIIA 