Lapsuudesta asti olen halunnut tehdä töitä seksin parissa. Olen ollut jollain tapaa tietoinen seksuaalisuudestani päiväkoti-ikäisestä, runkannut läpi lapsuuden ja lopulta istahtanut sohvalle tuijottamaan Sex and the City -sarjaa äidin kanssa. Se sinetöi kohtaloni. Paluuta ei ollut, vaikka haparoivia harha-askelia otettiin milloin mihinkin suuntaan. Tiesin haluavani työskennellä seksin parissa. Viimein 27-vuotiaana löysin paikkani seksityöläisenä.
Hain töihin kirjoittajaksi erotiikka-alan verkkokauppaan. En tiennyt kaikesta kiinnostuksestani huolimatta seksileluista, liukuvoiteista tai koko alasta mitään, mutta olin äärimmäisen kiinnostunut. Haastatteluun en päässyt ja lopulta unohdin edes hakeneeni koko hommaan.
Vaan kohtalo puuttui peliin – tai vanha tuttu työharjoittelusta, joka tiedusteli yllättäen Facebookin kautta kiinnostustani sisällöntuottajan hommiin erotiikka-alan verkkokaupassa. Kyseessä oli sama paikka, johon olin jo aiemmin hakenut. To-del-la-kin! Kävin enimmäkseen näyttäytymässä työhaastattelun sijaan, allekirjoitin työsopimuksen ja aloitin työt seuraavana maanantaina.
Lyhyessä ajassa opin paljon verkkokaupoista, sisällönhallintajärjestelmistä sekä seksileluista. Ummikosta tuli parissa kuukaudessa seksilelujen ja -tuotteiden asiantuntija. Hoidin tilauksia, päivitin blogia ja somea, lisäilin tuotteita verkkokauppaan ja tituleerasin itseäni turhankin innokkaasti seksityöläiseksi. Olin ylpeä duunistani.
Minä kirjoitin ja duuni rullasi, vaikka asiakaspalvelu tuottikin välillä takkuja tukkaan. Alkoi tulla asiakaspalautuksia: dildoja, geishakuulia, penistä suurentavia pillereitä… Mitä näille pitäisi tehdä? Vie vaikka kotiin. Ja niin minä vein – ja tilasin muualta vielä lisää. Siitäkään huolimatta en kokenut tai koe edelleenkään seksileluja käytössä omakseni.
Geishakuulia oli hauska pitää niin kauan, kunnes toinen juuttui sisääni ja kaivoin sen jälkiruokalusikalla ulos. Olkaa hyvät mielikuvasta. Dildot viihdyttivät, kunnes sain välilihaan ilkeän repeämän, jota epäiltiin lopulta kirvelyn takia klamydian kautta herpekseksi. Ei kiva. Sen sijaan klitoriskiihottimet on edelleen tiettyyn pisteeseen asti kivoja. Toki kannattaa valita sellainen, jossa on monta eri värinävariaatiota ja suositellen eri vahvuuksia. Ei kuitenkaan kannata kiihottimella täysin turruttaa paikkojaan. Lähtee hupi oikeasta äksönistä.
Seksityöläisenä myös seikkailin erilaisilla sivustoilla. Näin paljon ja liikaakin. Opin jollain oudolla tapaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä entisestään. Heittäydyin ja nautin. Jäin alaan koukkuun entistä tiukemmin. Tulevaisuus näyttänee, miten tiukasti.
Sain omat leluni Helsinkiin parin kuukauden tauon jälkeen toukokuun alussa. Heitin Koomikolle läppää lelulaatikosta, jolle päätin lopulta paikan sängyn alta puolelleni petiä. Leluja olen kuitenkin käyttänyt mahdollisen kuukauden aikana ainoastaan kerran. Omat sormet ovat olleet käytössä useammin. Kertoo joko leluista tai käyttäjästään.
Niin ja lopulta verkkokauppa vaihtoi omistajaa ja minä duunipaikkaa. Kadun ainoastaan sitä, etten tilannut itselleni hopeista vibraattorikaulakorua. Se olisi ollut hieno.
TIIA 