Kello 19:27 käynnistyy viimeinen vuosi parikymppisenä. Tuntuu hyvältä. Pikkusisko yrittää luoda kohdalleni jonkinlaista ikäkriisiä, mutten jaksa välittää. Tärkeämpää on keskittyä olemaan mahdollisimman onnellinen. Se on välillä enempi haastavaa, mutta luulen ainakin tänään olevani varsin tyytyväinen.
Juhlin syntymäpäivääni joka vuosi vähemmän. Juhlaviritelmät epäonnistuvat poikkeuksetta, joten pyrin tekemään päivästä muulla tapaa spesiaalin. Tänään saamme vieraan Kuopiosta, käymme mahdollisesti ulkona syömässä ja jääkaappiin on laitettu pari skumppaa viilenemään. Se riittää.
Vuoden alussa suorastaan vauhkosin, että vuodesta 2017 tulee erilainen ja erinomainen. Valmistuin, muutin Helsinkiin ja samalla kaukosuhteen yhteisasumiseen, vaihdoin työpaikkaa ja uskalsin. Tänään täytän 29 enkä voisi olla ylpeämpi alkuvuoden käänteistä.
Syntymäpäiväni jälkeen on tiedossa ainakin juhannus Lontoossa, ystävien häät, viikonloppu Kuopiossa, Porispere ja Flow, duunipaikan konferenssi mahdollisesti Mallorcalla, oikomishoitoja ja leukaleikkaus, äidin 50-vuotisjuhlat ja lopulta matka Australiaan, missä vietetään joulu sekä vuodenvaihde.
Sanoisin, että varsin erilainen ja erinomainen vuosi 2017. Omien suunnitelmieni mukaan olisin mennyt tänä vuonna lisäksi naimisiin, mutta äiti kielsi oman merkkipäivänsä vuoksi. Kuulemma onnistuu vain yhdet isot bileet vuodessa. Silti sain valmistua tänä vuonna. Toki on myös pienimuotoisen tilaisuuden mahdollisuus. Haha.
29. Otan uuden iän mielelläni vastaan. Tykkään parittomista luvuista.
TIIA 