On vaivannut tyhjä olo. Se on sellainen kokonaisvaltainen, turruttava ja levoton. Se on surua ja ahdistusta ja kyyneleitä, joita ei kukaan saa vuolaasti valumaan. Tyhjä olo saa pään särkemään ja tekee väsyneeksi.
Sitä haluaisi uppoutua johonkin kirjaan tai televisioon, mutta kärsivällisyys ei riitä. Sitä haluaisi tuhlata levottomuutensa siivoamiseen tai puuhasteluun, mutta energiaa ei ole.
On vain tyhjä olo.
Se tulee kuin hiipien läpi yksinäisyyden, mutta seurassa ei milloinkaan. Silti se saattaa jäädä, vaikka muutakin seuraa ilmaantuisi. Kaverikseen kutsuu joskus känkkäränkän, ettei tarvitse olla yksin kolmantena pyöränä. Viekas paskiainen!
Tyhjä olo on turhauttava. Siihen ei auta rohdot, ei liemet. Sitä ei voi lahjoa pois. Joskus onni löytyy unesta tai hellivästä halauksesta – tai jos iskee ihan rajaton riemu! Ne vaihtelevasti viettelevät tyhjän olon pois.
Sellaisen nyt itselleni soisin: rajattoman riemun! Se iskisi salaman lailla ja täyttäisi kaiken tyhjän tilan. Kyynärpäätaktiikalla tyrmäisi koko tyhjän olon.
Vaan tyhjä olo johtaa 1-0.
TIIA 