Oli tarkoitus kirjoittaa kuvien alle lista kuukauden tapahtumista, mutten jaksanut uppoutua syyskuun tapahtumiin tarkemmin. Kuukausi kokonaisuudessaan oli yksi elämäni raskaimmista, vaikka päättyikin helpotukseen ja uusiin unelmiin. Ikäväkseni joudun vielä hetken kelailemaan syyskuun tapahtumia edestakaisin, mutta toivon sen olevan arvoistaan.
Koko vuosi on ollut yksi elämäni raskaimmista. Olen joutunut tarpomaan melkoisen suon keskellä tammikuusta saakka. Toisaalta sen kaiken tarpomisen ansiosta olen nyt tässä: toteuttamassa unelmiani.
Syyskuussa laskin vielä malttamattomana päiviä leukaleikkaukseen. Nyt tilalle on hiipinyt hermostus ja huoli. Kuvan numero 40 on vaihtunut jo lukuun 22 – lähes puolittunut.
Tunsin tarvetta tunnustaa tädilleni lahjoittamansa rahapuun nykyinen tila. Saadessani puskan helmikuussa se täytti koko kukkaruukun. Enää on jäljellä yksi oksa. Voi se kuitenkin paremmin kuin syntymäpäivälahjaksi saatu orkidea, jonka heitin roskiin viime viikolla.
Syyskuuhun on mahtunut monia käänteitä: työmatka Mallorcalle, työttömyys, työhakemuksia ja haastatteluita, työllistymistä, suuria suunnitelmia ja pieniä askelia eteenpäin.
Ja kyllä: olen haaveillut myös uudesta tatuoinnista.
TIIA 