Leukojeni leikkuuseen on aikaa viisi päivää. Toisin sanoen minulla viisi päivää aikaa syödä – ja parantua syksyisestä flunssasta. Ruokalistalla on ainakin kahden kaalin soijasuikalepannua Chocochilin ohjeella, kukkakaaliwingsejä, tofukiusausta ja yksi treffi-illallinen Brondassa.
Hämmentävää miettiä elämäänsä ruuan kautta, mutta kyllä se hiukan nakertaa, että yhtäkkiä kiinteä ruoka viedään pois. Alahuulesta katoaa tunto, ruokaa nautitaan pillin kautta ja naama turpoaa. Toivon todella, että kaikki on tämän kivun ja kärsimyksen arvoista.
Pelottaa, paljonko paino putoaa. Päätin punnita itseni vielä maanantaina, kun se aamulla on mahdollista. Nappaan painostani kuvan ja laitan todennäköisesti tännekin, jotten unohda lähtölukemaa. Veikkaan olevani melkoisen lääkitty leikkuun jälkeen: kipulääkkeitä, morfiinijohdannaisia, ahdistuspillereitä… Saa nähdä, paljonko painan kotiutuessani Turusta viikkoa myöhemmin. Tässä on ollut jonkinlainen massakausi meneillään, vaikkakin tajusin todennäköisesti laihtuvani ainoastaan enemmän, mikäli kerään ylimääräisiä kiloja nyt.
Olen ostanut kotiin erilaisia pussikeittoja, vegaanisia proteiinijauheita ja pullottain smoothieta. Mehuja pitäisi vielä hankkia, mutta ajattelin delegoida sen poikaystävälle, kun makaan Turussa toipumassa. Samoja settejä pitäisi vielä hankkia ystävän luo Turkuun. Sinne yritän eksyä sairaalasta. Kuljetus sairaalasta luokseen on vielä hieman kysymysmerkkinä, mutta keskusteluja on käyty. Jos ei muuta, niin taksilla.
Kaikki raskausmuijat aina kertoo blogeissaan sairaalalaukustaan. Haluaisin tietää, mitä mun sairaalalaukkuun pitäisi laittaa. Pillejä? Ainakin laturit ja läppäri. Alushousuja joka päivälle + yhdet ekstraa? Äiti on näin opettanut. Omia vaatteita, mutta paljonko? Skumppaa, koska selvisin elossa?
Jengi, nyt saa kertoa kaikki vinkit! Oon ollut leikkauksessa 2-vuotiaana, joten muistikuvat on varsin hatarat.
Ja kiitos, Miss Ruki Ver! Hän jaksaa huolehtia siitä, kauanko on pidettävä taukoa suihinotosta. Kysyn kirurgilta juuri ennen nukutusta tätä.
TIIA 