Heräsin satavuotiaan Suomen syleilyyn Porissa. Äiti kolisteli keittiössä siivoten itsenäisyyspäivän vastaanoton jälkiä. Koomikko tuhisi vieressäni ja koira jaloissa sopivasti peiton päällä. Yläkerrasta kuului herätyskellon pirinä. Myös siskolla oli aikainen herätys.
Koko Suomi juhli eilen isänmaata. Länsirannikolla bileet venytettiin kattamaan myös äidin ja miesystävänsä 50-vuotisjuhlat eli sataset nekin. Tuttuja ja tuntemattomia, ystäviä ja sukulaisia kulki ovesta tasaisesti sisään ja ulos aina yhdestä eteenpäin. Skumppaa ei ollut, mutta tunnelma oli siitäkin huolimatta letkeä ja lämmin. Kaikkialla tuoksui kahvi ja kukkaset.
Päivän suosituin vieras oli väistämättä pikkuinen kaupunkikoira Pica. Hän hurmasi kaikki. Tottuneena juhlijana Pica tervehti muita vieraita ja mielellään jakoi näiden kanssa myös palan kakkua tai kinkkujuustosarven. Ei kai kukaan yksin halua herkutella!
Juhlien hiljennyttyä keskittyminen siirtyi luontevasti linnan juhliin ja kättelyjonoon. Twitter lauloi, bisse aukesi ja saunakin lämpesi. Linnan juhlat kääntyivät jatkoiksi ja sohva tyhjeni sänkyihin.
Aamulla vein äidin töihin, siskon bussiin ja Koomikon junaan. Koiran sain pitää.
TIIA 