Tutkijatreffit

Matkasin keskiviikkona Tähtitorninmäelle Helsingin observatorioon. Siellä osallistuin elämäni ensimmäiseen speed dating -tapahtumaan. En hakenut tilaisuudesta lisämaustetta parisuhteeseen – sen sijaan tapasin 20 luonnontieteilijää Helsingin yliopistosta.

Tilaisuus oli varsin raskas kokonaisuus. Luonnontieteet eivät ole varsinaisesti lähinnä sydäntä tai edes vähäinen kiinnostuksen kohde. Toki sosiaalinen tapahtuma oli koettelemus myös leualle. Keskusteltuani tutkijoiden kanssa tunnin sekä leukaa että ohimoita kiristi, mutta päätin sinnikkäästi katsoa koko leikin loppuun. Palkinnoksi sai kuitenkin kiinnostavia kontakteja ja jouluruokaa viinitarjoiluineen. Näin jälkikäteen sanoisin, että koko tilaisuus olisi ollut helpompi, jos viinitarjoilu olisi aikaistettu deittien alkuun. Toki terästetty tervetuloglögi kevensi tunnelmaa jo hieman.

Opin paljon uutta. Muun muassa sen, etteivät kaikki tutkijat ole stereotypisiä tutkijoita hukkuneena oman tutkimuksensa aiheeseen. Odotin tapaamisia The Big Bang Theory -hengessä, mutta kohtaamiset yllättivät positiivisesti – TBBT-henkeä unohtamatta. Opin matemaatikkojen näkevän matemaattiset kaavat kuvina. Kiinnostuin yksityisten päiväkotien raivaamasta tiestä yksityiskouluille. Jännitän kovasti, milloin esimerkiksi Istanbulissa tai Los Angelesissa tapahtuu maanjäristys. Sellaisia on kuulemma ennustettu tapahtuvaksi lähiaikoina.

Oli lopulta hauskaa. Hiukan harmittaa, etten toteuttanut aiempaa suunnitelmaani käyttäytyä tapahtumassa kuin speed dating -tapahtumassa tavallisesti käyttäydytään. Käytsä usein täällä? Miten vietät vapaa-aikaa? Tykkäätkö kokata? Väittäisin, että tuo olisi yllättävyydellään haastanut tutkijoita enemmän. Muut toimittajat aiheuttivat kuitenkin suunnitelmieni suhteen melkoisen ramppikuumeen ja jätin toteuttamatta. Nyt vähän harmittaa.

Liityin Journalistiliittoon freelancerina syksyllä. Olen käynyt liittymiseni jälkeen ainakin kolmessa järjestämässään tapahtumassa. Viihdyn, nautin ja pääsen haastamaan itseäni.

Tutkijatreffeillä olin kaukana mukavuusalueeltani. Nappasin peruutuspaikan ja kirosin toimiani tuntia myöhemmin. Oli kuitenkin hauska huomata, miten handlasin tilanteen kaikessa kauheudessaan. Välillä on hankala heittäytyä toimittajaksi täysin tuntemattomien aiheiden äärellä, kun on pyörinyt pitkään organisaatio- ja yritysviestinnässä. Sanoisin kuitenkin saaneeni keskiviikkona korillisen rohkeutta ja ripauksen hulluutta tarttua entistä hanakammin vieraisiin aiheisiin. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Tutkijatreffien myötä ihastuin speed dating -konseptiin. Jos olisin sinkku, osallistuisin pikatreffeille asap. Tässä kohtaa tyydyn kuitenkin kehottamaan jokaista sinkkulukijaani antamaan tapahtumalle mahdollisuuden. Viisi minuuttia on lyhyt aika – ja jos se väärän tyypin kanssa tuntuu liian pitkältä, senkin voi suoraan sanoa. Ei aina tarvitse kiinnostaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s