Vuosi nuoruudestani

Jos joskus tästä selviän, haluan auttaa muita.

Siitä on tasan vuosi. Vietin iltaa työkavereiden kanssa. Oli hyvää ruokaa, viiniä ja kepeitä keskusteluja. Olin paastonnut edeltävän viikon ja totutin kehoani ruokaan. Alkoholi ei ollut järkevä valinta, mutta kuului illan kuvioon. Ravintolasta jatkettiin toiseen. Sinne päättyvät kokonaiset muistikuvani. Sen jälkeen tunnistan pari palaa, joiden kuvittelin olevan ainoastaan pahaa unta.

”Hän saattoi sinut kotiin ja käytti tilaisuuden hyväkseen. Olisit iloinen, että hän saattoi sinut kotiin”, sanoi terapeutti myöhemmin.

***

Heräsin aamulla omituiseen tunteeseen. Jokin tuntui olevan vialla, mutten osannut yhdistää asioita. Heräsin yksin, mutta utuiset muistikuvat antoivat ymmärtää, etten ollut tullut illanvietosta yksin kotiin. Muistin liukastumisen jäisellä kadulla. Polviinkin sattui. Kaikki muu tuntui painajaiselta. Koti näytti normaalilta.

Kävin vessassa ja totesin kuvitelleeni kaiken. Painajaistahan se ainoastaan oli. Jatkoin aamiaisen pariin ja päätin pedata sängyn ennen töihin tarttumista.

Jalkopäädyssä oli roska. Violetilla pohjalla valkoinen teksti: Extra large.

Painajainen muuttui hetkessä todeksi. Oksetti. Ymmärsin, mitä oli tapahtunut: raiskaus.

Häpesin. Syyllistin itseäni. Vielä vuotta myöhemmin etsin syitä, joiden valossa tapahtunut olisi ollut oma vikani.

Ajattelin, etten kerro kenellekään. Silloinhan sitä ei tapahtunut. Olisin hiljaa ja kaikki kääntyisi parempaan. Jaksoin taakkaani lopulta viikon ja sitten uskouduin ystävälle. Kerroin toiselle ja vakuutin olevani kunnossa. Seuraavalla viikolla kerroin terapeutille ja jäin pakotetusti lähes kolmen viikon sairaslomalle. Samalla kävin kriisiterapeutin vastaanotolla, tein tapahtuneesta rikosilmoituksen, kävin gynekologilla ja seksitautitesteissä. Lopulta kerroin tapahtuneesta myös Koomikolle. Myöhemmin äidillekin.

Olin helpottunut, etten joutunut olemaan kokemukseni kanssa yksin. Pelkäsin tulevani hylätyksi, mutta kävikin päinvastoin.

Kokemuksen läpikäyminen terapiassa tuntui hankalalta. Sattumusten myötä löysin kuitenkin keinoni ja tutustuin moniin, jotka jakavat kokemuksen kanssani. Viime vuonna seikkailin muun muassa Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Turussa haastattelemassa seksuaalisen hyväksikäytön kokeneita. Vertaistuki auttoi, muttei tarpeeksi. Myöhemmin syksyllä hakeuduin Tukinaisen palveluiden pariin.

Aloin oireilla enemmän kesällä, kun tapahtuneesta oli puolisen vuotta. Nukuin viikkoja yksin olohuoneessa Koomikon kuorsatessa makkarissa. Seksi tuntui pahalta, mutta pakotin itseni siihen. Orgasmit vaihtuivat kyyneliin, mutta onneksi toinen ymmärsi.

Aloin käyttäytyä impulsiivisesti. Festareilla otin lävistyksiä hetken mielijohteesta. Käytin rahaa holtittomasti, koska materia toi mielelle välitöntä tyydytystä. Samalla ahdistuin kaikesta kosketuksesta. Seksi oli hankalaa ja itkuista, vaikka halusin eniten sen toimivan. Olin rikki.

Kun joskus tästä selviän, haluan auttaa muita.

Vuosi sitten tilanne oli lohduton. En nähnyt minkäänlaista valoa tunnelin päässä. Kokemus repi kaiken riekaleiksi.

Kokemus.

Moni asia on parantunut sitten kesän. Olen päässyt käsittelemään kokemustani ammattilaisten kanssa. Lisäksi olen aloittanut opintoni seksuaalineuvojaksi. Nukun poikaystäväni vieressä. Seksi ei pääty lohduttomaan itkuun ja läheisyys on muutenkin helpompaa. Alan olla eheämpi, vaikka edelleen on paljon työstettävää.

En ole katkera tai kiukkuinen. Olen surullinen.

Moni jättää raiskauksen ilmoittamatta. Tekijä voi olla tuttu ja rikoksen raja hämärtyy. Häpeä hyökkää ilmoituksen tielle. Naamaa tai nimeä ei muista. Sitä saattaa syyllistää itseään eikä rikosilmoitus tunnu oikealta. Kokemustaan ei halua elää uudestaan yksityiskohtia kaipaavan ilmoituksen kautta. Mutta ei on ei ja rikos on rikos. Ainakin kokemuksen saa ilmoituksella tilastoitua, vaikkei tekijää saataisikaan vastuuseen. Älä jätä raiskausta ilmoittamatta.

***

Seksuaalineuvojan opinnoissa esittäydyimme kertomalla muun muassa rohkeimman tekomme. Kerroin muutostani Helsinkiin. Myöhemmin kotona mietin rohkeuttani kertoa vuodentakaisesta poikaystävälle tai äidille. Ei ollut helppo paikka sekään. Mutta rohkein tekoni nyt: tämän postauksen kirjoittaminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s