Sain edellisen kirjoitukseni myötä ihania kommentteja ja viestejä Facebookin puolella. Kiitos jokaisesta! ❤ Mutta yritä tässä nyt sitten tuollaisen tekstin jälkeen siirtyä kasuaalisti kevyempiin asioihin… Ei ihan helpoin homma, mutta lähdetään liikkeelle vaikka tästä: mulla on aika kiva duuni!
Olen toiminut yrittäjänä (lue: haalinut asiakkaita) nyt kolme kuukautta. Samalla olen korjauttanut leukani, mikä hieman hidasti toiminnan käynnistämistä, sekä viettänyt kolmisen viikkoa maapallon toisella puolen. Sanoisin, että nämä kaksi seikkaa huomioon ottaen tilanne on ihan ok. Starttirahan turvin on ollut helpompi käynnistellä hommaa hiukan hitaampaan tahtiin. Samoin yrittäjyyteen liittyvään byrokratiaan on ollut kivempi tutustua hiljalleen kovan rykäisyn sijaan.
Haen vielä tasapainoa ja pyrin etenemään oikeaan suuntaan. On hauska tehdä pitkästä aikaa duunia toimittajana, mutta samalla pörrätä yritysviestinnän puolella. Toisaalta välillä on kiva myös haastaa itseään ja tehdä jotain ihan out of my comfort zone. Se tarkoittaa esimerkiksi v i d e o i t a.
Sitten on tietysti seksuaalineuvojan opintoni, jotka nekin sotkevat mukavasti pakkaa. Villeimmissä unelmissanihan olisin tietty Suomen oma Carrie Bradshaw, kirjoittelisin seksistä ja seksuaalisuudesta kaikki päivät ja viettäisin vapaa-aikani kahviloissa kauniiden ystävieni kanssa puhuen seksistä. Eihän mua toki kukaan estä tuota tekemästä, mutta olisi kiva saada hommasta myös rahaa. Tätä hiukan jo sivusinkin, kun kirjoittelin motiiveistani karata viestintäkentältä seksuaalisuuden pariin. Mutta jotenkin koko homma konkretisoitui viime viikolla, kun viimein aloitin seksuaalineuvojan opinnot. On täysin minusta itsestäni kiinni, mihin haluan uraani kuljettaa. Tällä hetkellä haluan satsata seksiin, mutten halua sen sulkevan pois kaikkea muuta.
Esimerkiksi eilen aloitin aamuni kahvikupposen äärellä keskustelun aiheena suomalainen kahvikulttuuri. Samalla tutkiskelin haastateltavan kanssa omaa suhdettani kahviin ja opin, etten kenties olekaan kofeiiniherkkä, vaan ainoastaan juonut paskaa kahvia. Oli myös äärimmäisen mielenkiintoista tavata ihminen, joka on tehnyt itselleen kahvista duunin ja suhtautuu kahviin niin intohimoisesti. Ylipäätään aidot, intohimoiset ihmiset ovat kiinnostavia.
Tänään olen sitten purkanut eilistä haastattelua ja karsinut materiaalia 2200 sanasta kevyeen 1400 sanaan. Tuo pitäisi vielä puolittaa ja siitäkin hiukan sitten nipistää. Onnistuu.
TIIA 