Tyttöjen sukuelinten silpominen on ihmisoikeusloukkaus sekä tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kyseessä on vanha kulttuurinen käytäntö, joka on usein osa aikuistumisriittiä. Auta tyttöjä ja tue silpomisen vastaista työtä Keniassa.
Ympärileikkauksista puhuttaessa viitataan useimmiten poikien ympärileikkauksiin. En muista peruskoulussa tai lukiossakaan kuulleeni ainutta sanaa tyttöjen ympärileikkauksista. Ylipäätään koko aiheesta puhuttiin koulussa mielestäni suhteellisen vähän – jos ollenkaan – ottaen huomioon, kuinka yleisestä ilmiöstä ympärileikkauksessa on kyse koko maailman kulttuurit huomioiden.
Ensimmäisen kerran taisin kuulla ympärileikkauksista viidennellä luokalla. Uudet luokkakaverit kertoivat, kuinka yksityiskohtaisesti opettaja oli edellisvuonna kertonut Jeesuksen ympärileikkauksesta. Sitten sille hihiteltiin – minäkin, vaikken ymmärtänyt mitään.
Sinkkuelämää opetti, että ympärileikattu penis on puhtaampi ja näyttääkin paremmalta. Muistatko sen jakson, jossa Charlotte tapailee miestä, jonka penis paljastuu kesken seksin ympärileikkaamattomaksi? Sitten mies menee Charlotten painostuksesta hoitamaan operaation, jotta saisi tältä seksiä. Lopulta mies kuitenkin jättää Charlotten, koska haluaa omien sanojensa mukaan esitellä uutta, parempaa penistään myös muille naisille.
Ympärileikatun peniksen puolesta puhui tavallaan myös amerikkalainen Nip/Tuck-sarja. Tosin näkökulma oli hiukan raaempi, kun toisen päähenkilön oma poika yrittää itse ympärileikkausta isänsä kieltäydyttyä tekemästä toimenpidettä. Pojan yrityksen epäonnistuessa toimenpide on kuitenkin pakko tehdä loppuun – ja tuloksena on iloinen nuorimies.
Myöhemmin tutustuin ympärileikattuun penikseen yhden yön verran. Silloin homma lopulta valkeni. Heureka! Tästä siinä todella on kyse: ei liikkuvia osia. Eihän se ainoastaan sitä ollut, mutta näin penis minulle esiteltiin.
Hei, olen ympärileikattu penis. Minussa ei ole liikkuvia osia.
Myöhemmin kyselin lumoutuneena ympärileikatun peniksen hyödyistä ja haitoista. En nähnyt penistä enää toista kertaa.
***
Samaan aikaan olin töissä Makuunissa. Tutustuin viikottain tulevaan leffatarjontaan, jotta osaisin suositella asiakkaille elokuvia – toisaalta valita myös itselleni katseltavaa. Ja ilmestyi elokuva Aavikon kukka.
Juliste oli kaunis: keltainen tausta pinkillä tekstillä ja niin kauniit kasvot. Luin leffan kuvauksen ja olin myyty. Aloin odottaa elokuvaa ilmestyväksi, jotta pääsisin katsomaan sen – tietämättä, mistä elokuva todella kertoi. En ehkä lukenut elokuvan tiivistelmää loppuun tai sitten en ainoastaan ymmärtänyt, mitä naisen ympärileikkaus tarkoitti. Aavikon kukka toi kuitenkin äärimmäisen kauniisti ja lähestyttävällä tavalla eteen tuntemattoman aiheen ja esiin ongelman, joka on edelleen olemassa. Se myös perustuu tositapahtumiin. Elokuvan nähtyäni meni silti aikaa, että edelleenkään ymmärsin. Siitä ei oltu koskaan puhuttu.
Vuonna 2014 julkisuuteen nousivat palkitun kuvajournalistin Meeri Koutaniemen tyttöjen ympärileikkausta todistavat silpomiskuvat Keniasta. Tyttöjen ympärileikkaukset ovat siellä laittomia, mutta niitä tehdään edelleen. Uskon, että Koutaniemen palkittu kuvasarja sai ison osan läntistä maailmaa viimein tajuamaan, mistä tyttöjen ympärileikkauksessa on kyse ja millaista tyttöjen kohtelu jossain voi olla. Silpomista tapahtuu pääosin noin 30 maassa Afrikassa ja Lähi-idässä.
Seuraava on täysin lainattua Suomen World Vision -verkkosivulta:
Kenialainen 28-vuotias Joyce Gitao on sukunsa ensimmäinen koulutettu nainen. Näin ei kuitenkaan olisi ellei hän olisi 16-vuotiaana karannut kotoaan.
”Isäni ilmoitti että minut silvotaan. En halunnut sitä, koska se merkitsisi myös koulunkäynnin loppumista. Lähdin yksin öiseen metsään mukanani vain vaihtovaatteet sisältävä muovipussi. Käveltyäni lähes 20 kilometriä eräs vanha nainen opasti minut ensikotiin. Minua pelotti karata kotoa, mutta sen ansiosta sain käydä kouluni loppuun.”
”Tätini, joka päättää sukuni asioista, ilmoitti että silpominen olisi pakko hoitaa alta pois, jotta pääsisin naimisiin. Hän totesi, että kaikki muutkin sukuni naiset on silvottu, eikä kukaan heistä ollut toistaiseksi kuollut toimenpiteeseen. Isäni oli hyvä minua kohtaan, mutta hänkään ei halunnut uhmata suvun perinteitä.”
World Visionin silpomisen vastainen työ tarkoittaa muun muassa vaihtoehtoisten väkivallattomien aikuistumisriittien järjestämistä, perinteisten silpojien kouluttamista uusiin ammatteihin, turvallisten asuntoloiden rakentamista koulutytöille sekä nuorten, vanhempien, viranomaisten ja uskonnollisten johtajien kouluttamista tyttöjen oikeuksista ja silpomisen vaaroista.
S E R I O U S L Y
Edellä mainittu Joyce karkasi kotoa 16-vuotiaana. Moni tyttö on joutunut karkaamaan jo paljon nuorempana. Lisää tarinoita – niin karanneiden, silvottujen kuin silpojien – löydät Suomen World Visionin omalta Facebook-sivulta.
***
Tänään 6. helmikuuta vietetään kansainvälistä silpomisen vastaista päivää.
En tee yhteistyötä Suomen World Visionin kanssa. Kirjoitukseni pohjautuu täysin omaan arvomaailmaani ja siihen, minkä näen tärkeänä. Osallistuin myös kampanjaan lahjoittamalla itselleni sopivan summan. Siitä kiitoksena sain Paola Suhosen suunnitteleman Pelasta pimppi -heijastimen, jollaisesta löydät kuvan esimerkiksi Instagram-tililtäni.
Lahjoita sinäkin – tai osoita tukesi osallistumalla torstaina Pelasta pimppi -iltaan Apollo Live Clubilla. Tilaisuus on maksuton, mutta narikkamaksu peritään. Pimppien pelastamisen puolesta esiintymässä ovat Janna ja Jannika B. Lisäksi kuullaan puheenvuoroja rohkeudesta.
Artikkelikuva: Suomen World Vision
TIIA 