Olen viime aikoina lukenut jonkin verran seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää kirjallisuutta – pääosin englanniksi. Olen päässyt tutustumaan kirjallisuuteen opintojen kautta, mutta suurimmaksi osin luen omaksi ilokseni. Lisäksi olen valistanut itseäni erilaisilla videoilla – enkä nyt puhu pornosta.
Eräänlainen toteemieläimeni on englantilainen YouTube-muija Hannah Witton. Hän alkoi tehdä seksiä ja seksuaalisuutta käsitteleviä videoita joitain vuosia sitten. Hän halusi puuttua puutteliseen seksuaalikasvatukseen ja on rakentanut itselleen nyt seksistä uran. Itse löysin videot viime kesänä, kun ostin Lontoosta kirjansa Doing It – Let’s talk about sex. Kirja on suunnattu lähinnä teini-ikäisille, mutta se on äärimmäisen valaiseva myös lähes kolmekymppiselle. Bonuksena mainittakoon, että Witton alkoi tehdä seksuaalisuutta käsitteleviä videoitaan ennen kuin oli saanut ensimmäisen orgasminsa. Just a funny fact.
Kirjassaan Witton puhuu siitä, kuinka tärkeää on puhua kumppanilleen seksistä ja omasta nautinnostaan: mistä sinä pidät tai mistä minä pidän? Havahduin itsekin siihen, etten juuri ole kertonut kumppanilleni omista mieltymyksistäni. Olen kertonut lähinnä, mistä en pidä. Lisäksi olen kerran kysynyt palautetta omista toimistani. Jätän myös aika avoimesti esimerkiksi erilaisia voiteita lojumaan pitkin asuntoa, mistä tulikin mieleeni, että kehotan jokaista lukijaani hankkimaan oman Durex Intense Orgasmic Gel -pullon. Mutta palatakseni aiheeseen, niin positiivinen palaute on makuuhuoneessa loistanut poissaolollaan. Päätin rohkaistua.
Jännitti ihan hirveästi. Kävin lauseita mielessäni läpi moneen kertaan. Mietin, onko ihan hölmöä sanoa asia ääneen. Sitten kerroin, mikä oli tuntunut minusta hyvältä. Vähän kiemurtelin, mutta selvisin.
Vastaanotto oli hyvä – enkä mitään muuta olettanutkaan. Mutta oli oikeasti hankalaa avata suunsa ja sanoa asia ääneen. Hassua tämä on siksi, että kyseessä on kuitenkin käytännössä lähin ihminen. Seksi on kuitenkin äärimmäisen yksityinen asia (sooloseksistä puhumattakaan), vaikka sen tietysti jakaa toisen kanssa. Samalla väittäisin, että mieltymyksiään on helpompi jakaa, kun kyse on pelkästä seksistä eikä parisuhteesta niinkään. Korjatkaa toki, jos olen väärässä!
Lisättäköön, että ystävieni kanssa olen näistä asioista varsin avoin. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että puhe menee aina seksiin, kun tavataan. Tykkään jakaa asioita, mutta toisaalta myös kuulla, millaisia kokemuksia muilla on.
Mutta siis avasin suuni. Kerroin, kuinka hyvältä tietynlainen seksi oli minusta tuntunut. Vähän hihittelin ainakin mielessäni tai ehkä ääneenkin. Mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen sain sen sanottua. Onnittelin itseäni ja sitten nukahdin. Hannah Witton olisi minusta ylpeä.
Seksi tai seksuaalisuus on ihan järjettömän hankala aihe verrattuna siihen, että ihminen on seksuaalinen olento läpi elämän. Seksuaalisuus on asia, jota emme pääse pakoon. Miksi se on sitten niin hankala kohdata? Uskallan väittää, että kyse on puutteellisessa seksuaalikasvatuksessa.
Tästä onkin luontevaa siirtyä lasten seksuaalikasvatuksen pariin. Kirjoitan aiheesta tekstiä erääseen taaperojulkaisuun. Sen saatte lukea sitten myöhemmin.
XOXO
TIIA 