Elämässäni on ajanjakso, jolloin ravasin gynekologilla. En varsinaisesti tehnyt sitä omasta, vapaasta tahdostani, vaan kehon kutsumana, ystävän kehottamana ja lopulta seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen. Eikä siihen kyllä koskaan totu. On aina yhtä kiusallista riisua pelkästään housut ja asettua paitasillaan tutkimuspöydälle. Väitän, että gynekäynti olisi huomattavasti helpompi, jos saisi olla reilusti ihan alasti.
Ensimmäisen kerran tämän ajanjaksoni aikana ajauduin gynekologille seksitautitestien myötä. Klinikalla on ainakin Turussa käytäntö, että lääkäri tarkistaa oireilevien värkit. Muuten riittää pelkkä pissanäyte. Menin testeihin kuunneltuani muutaman saarnan ystävältäni, kuinka olin toiminut väärin harrastettuani vakikumppanin kanssa suojaamatonta seksiä ennen kuin kumpikin oli käynyt seksitautitesteissä. Samaan aikaan kuulin, kuinka entiset työkaverit olivat kimpassa hankkineet klamydian. Olin lopulta varma, että minullakin on joku tauti ja kehokin tuntui jollain tapaa oireilevan.
Kävin siis antamassa virtsanäytteen ja piipahdin housut kintuissa lääkärin tutkimuspöydällä. Kuulin, kuinka välilihassa oli haava ja miten pitäisi ottaa lisänäyte herpeksen varalta. Kuulemma sekään ei seksitautina olisi maailmanloppu. Lähdin klinikalta sekavissa tunnelmissa. Seuraavat päivät tuntuivat matelevan, kun odotin testituloksia. Pelkäämäni klamydia paljastui lopulta hiivatulehdukseksi eikä sitä herpestäkään ollut. Haavauma oli tulos tavallista rajummasta seksistä.
Toisen kerran hakeuduin gynekologille, kun epäilin varsin voimakkaasti kohdalleni endometrioosia. Kuukautiskiertoni on aina ollut epäsäännöllinen, kivut kovia ja hormonaalisen ehkäisyn käyttäminen hankalaa. Olin myös kärsinyt pistävistä alavatsakivuista aiempaa enemmän. Takaraivossa painoi bonuksena koululääkärin sanat 15-vuotiaalle Tiialle: ”Tämä sinun kuukautiskiertosi on niin epäsäännöllinen ja toisinaan pitkä, ettei ovulaatiota välttämättä tapahdu ollenkaan. Voi olla, ettet ikinä saa lapsia.”
Gynekologi paineli vatsaa ja teki sisätutkimuksen peräaukkoa myöten. Mitään poikkeavaa ei tuntunut olevan, mutta päädyimme varmuuden vuoksi ultraamaan alueen. Ei edelleenkään mitään. Endometrioosipesäkkeet loistivat poissaolollaan, mikä turhautti siitäkin huolimatta, että kyseessä oli hyvä juttu. Lähdin gynekologin luota särkylääkeresepti taskussa ja 200 euroa köyhempänä. Ainoa diagnoosin tapainen, joka minulle annettiin, oli vino vagina. Se kaartuu kuulemma vasemmalle, muttei ole millään lailla vaarallista. Kiitti.
Kolmannen kerran päädyin gynetutkimukseen raiskauksen jälkeen. Välttelin aikani ajan varaamista. Ajatus tuntui epämiellyttävältä eikä vähiten sen vuoksi, että tiesin työterveyslääkärin olevan mies. Lopulta kriisityöntekijän ja Koomikon kehotuksesta varasin ajan. Oli muuten äärimmäisen ihanaa, ettei kumpikaan painostanut käymään tutkimuksissa, vaan he ainoastaan kertoivat neuvonsa. Päätöksen sain tehdä ja tein itse. Senkin päätin, että vaatisin päästä naispuolisen lääkärin vastaanotolle.
Puhelu oli yksi elämäni vaikeimmista. En olisi halunnut kertoa, mistä oikeasti on kyse. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että oli pakko avata suunsa päästäkseen tässä kohtaa eroon miespuolisesta työterveyslääkäristä. Sitten sopersin asiani, sain ajan toiselle lääkärille ja purskahdin itkuun vasta puhelun lopetettuani.
Vastaanotolla lääkäri jo tiesi asiani ja suhtautui minuun lempeästi. Tutkimus toimitettiin nopeasti ja sain lähetteen seksitautitesteihin. Vinosta vaginasta ei puhuttu mitään. Testitulos oli puhdas ja olo helpottunut. Silti gynekäynti tuntui jotenkin nöyryyttävältä, vaikka tutkimukset ovat varmasti jokapäiväisiä myös työterveyslääkärille. Kyllä se melkoisen jäljen jättää, kun seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kajotaan.
Että kolmekymppisten seulonta- ja joukkotutkimuskutsua odotellessa. Olisikohan tilanne oikeasti helpompi alasti?
TIIA 