En ole ehkäisyn suhteen mitään koulukuntaa. Mielipiteeni on lähinnä se, että kondomi on rasittava, ehkäisypillerit pitää muistaa ottaa ja ehkäisyrengas toimii kohdallani parhaiten. Päädyin kuitenkin lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn leukaleikkaukseni yhteydessä. Sen jälkeen ehkäisy onkin ollut muisto vain. And I was like baby, baby, baby oh!
Sanoisin, ettei ehkäisyrengas vaikuttanut elämääni, persoonaani tai olooni juurikaan. Ainakin verraten jälkiehkäisypilleriin, joita on tullut elämän aikana otettua useampikin. Tuollaisen jälkeen olen itkenyt viikon ja ollut ailahtelevainen. Ehkäisyrenkaan kanssa menkat olivat säännölliset ja ehkäisy pelasi.
Kuvittelin hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen olevan helppo homma. Olihan sen käyttäminen ollut helppoa myös. Toisin kävi. Aluksi ei ollut mitään oireita ja kroppa oli sekaisin tietysti leukaleikkauksen jäljiltä. (Pitäisi muuten tehdä ihan oma postauksensa nyt, kun leukaleikkauksesta on toivuttu, hammasraudat lähteneet ja suussa erilaisia purentakiskoja.) Sitten aloin oireilla ja eniten se vaikutti mieleen.
Se vaikutti niin paljon, että vietin kaksi viikkoa päiväsairaalassa – tai aikuisten päiväkodissa, kuten itse paikkaa kuvailen. Toki tässä on ollut paljon muutakin viimeisen vuoden aikana: irtisanominen, irtisanoutuminen, raiskaus, muutto, valmistuminen, uusi opiskelupaikka, avoliitto, leukaleikkaus, toiminimen perustaminen ja ammatti-identiteetin muokkaaminen yritysviestinnästä toimittajaksi. Sitten tuli vuosi kuluneeksi hyväksikäytöstä. Se toki vaikutti hyvinvointiin, mutta uskon tuon saaneen lisämaustetta hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen myötä. Samaa mieltä olivat päiväkodissa ja määräsivät tilalle mielialalääkkeen. Sen avulla olen viihtynyt kanssani enemmän. Yksinäiset illat ovat kuitenkin vaikeita. Sillä tavalla inhottavaa, että Koomikon keikat ovat luonnollisesti iltaisin.
Hormonaalisen ehkäisyn myötä sekoittuivat myös menkat. Asensin tästä syystä puhelimeen Clue-sovelluksen ihan seuratakseni kiertoa, kun se ei enää ole säännöllinen. Aloitin seuraamisen joulukuussa ja rehellisesti sanottuna kiertoni harmittaa. Ensimmäinen oli 61 päivää ja seuraava 34 päivää. Skippaan kuukautisia. Toki se on kivaa, ettei joka kuukausi tarvitse sählätä kuukupin tai tampoonien kanssa. Mutta: And I was like baby, baby, baby oh!
Tuntuu oikeastaan puhtaalta vittuilulta katsoa noita turkooseja päiviä, jolloin pitäisi olla fertile week. Ja kuten tarkimmat huomasivat, sellaisen pitäisi olla applikaation mukaan juurikin nyt.
Jo 15-vuotiaana kuulin koululääkäriltä, että kiertoni takia minun on hankala saada lapsia. Ovulaatiota ei aina tapahdu. Muistan vieläkin sanat tarkalleen: Se voi olla, ettet koskaan saa lapsia. Äärettömän paskaa palautetta. Ja vaikka en vielä 15-vuotiaana tiennyt, haluanko lapsia, niin kyllä tuo kommentti johonkin iski.
Minulle hormonaalinen ehkäisy oli parisuhteessa paras valinta. Sinkkuna se ei toimisi, koska harrastaisin jatkuvasti suojaamatonta seksiä – ja rakastan irtosuhteita. Se olisi siis enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Täsmennän sen verran, että parisuhteessa en tietenkään irtosuhteile – tai minulle parisuhde on monogaminen.
En sano, etten aloittaisi hormonaalista ehkäisyä uudestaan. Ehkäisyrengas on kuitenkin niin helppo! Hormonikierukasta puhumattakaan! Mutta hiukan mietityttää nuo vaikutukset lopettamisen jälkeen – varsinkin kun eivät ilmenneet heti, vaan kuukausien viiveellä. Yksi asia on kuitenkin varma: kondomin kanssa en jaksa leikkiä.
TIIA 