Täytin kaksi viikkoa sitten 30. Suunnilleen saman ajan olen ollut kihloissa Koomikon kanssa. Hän kosi. Tekisi mieli lisätä tuohon vihdoin, mutta jätän sen laittamatta. Kertonee lähinnä siitä, miten paljon olen tätä toivonut ja odottanut.
Hääpäivä pidetään kuitenkin toistaiseksi avoimena. Kaiken muun kiireen keskellä en jaksaisi alkaa pohtia häitä. Huvikseni tutustuin silti erilaisiin netistä löytyviin häiden to do -listoihin ja voi jummijammi. Ekana järkytyin kaiken puuhattavan määrästä. Sen jälkeen siitä, miten vanhanaikainen lähestymistapa häihin esitettiin listasta riippumatta. Toki jokainen pari valitsee itselleen sopivimmat perinteet ja järjestää näköisensä häät, mutta silti. Enkä itse ole edes varma, haluanko mitään hääjuhlaa. Paljon riippuu tietysti siitä, mitä toinen haluaa.
Opiskelukaverit käskivät nauttia vaaleanpunaisesta kuplasta. Kovasti yritän, mutta välillä työstressi tuntuu puskevan kuplaan. Siitä huolimatta olen yrittänyt puskea vastaan ja opetellut laittamaan itseni etusijalle. Kävin jopa kampaajalla, mitä ei ole tapahtunut ainakaan vuoteen! Nyt on vaaleanpunaisen kuplan lisäksi kiva kesätukka.
Mutta sitten se 30. En ainakaan omasta mielestäni potenut minkäänlaista ikäkriisiä. Osittain se liittynee siihen, että olin jo pitkään jotenkin kuvitellut olevani sen 30. Taisin kerran jopa kirjoittaa ikäni johonkin lippulappuseen väärin ennen varsinaista juhlapäivää. Toisaalta päätin olla juhlistamatta päivää sen kummemmin. Sekin varmasti vei paineita pois vuosikymmenen vaihtumiselta. Itse syntymäpäivä oli näkökulmastani onnistunut – jopa täydellinen, jos otetaan huomioon vielä seuraavan aamun kosinta. Varsinainen tapa käynnistää viikko!
Syntymäpäivä alkoi skumppa-aamiaisella, joka muistaakseni toimitettiin ihan sänkyyn asti. Koomikon piti lähteä pariksi tunniksi töihin, muttei sekään haitannut, kun pääsin itse nauhoittamaan opiskelukaverin kanssa podcastia. Kotona odotti synttärilahja: Muumi Stockmann -purkki täytettynä lempikarkkeillani. Lisäksi ilmoitettiin, että illalla mentäisiin syömään. En ihan kamalasti pidä yllätyksistä. Tästä syystä esimerkiksi polttarit olisivat pahin painajaiseni. Koomikkoon kuitenkin luotan.
Synttäridinneri tarjoiltiin Ravintola Juuressa. Tarjoilija suositteli vegaanista maistelumenua, ja tartuimme yhteistuumin siihen. Eikä tarvinnut pettyä! Jokainen ruokalaji täydensi edeltäjäänsä. Annokset olivat juuri sopivan kokoisia, vaikkakin jälkiruokaa lähestyttäessä alkoi mekko jo hieman kiristää. Kaiken kaikkiaan mainio kokonaisuus, niin illallinen kuin syntymäpäivä.
On kivaa olla 30 ja kihloissa.
TIIA 