Kysymyksiä ja vastauksia

Olen mielenkiinnolla seurannut suosittujen blogien kyselypostauksia. Itse en koe tuollaiselle tarvetta – ainakaan vielä. Päätin kuitenkin napata Kaisa Merelän blogista hänelle osoitetut kysymykset ja vastata niihin omasta puolestani ja omasta näkökulmastani.

Kerro koulutuksestasi!
Kiitos, mielelläni! Opiskelen tosiaan seksuaalineuvojaksi Sexpo-säätiön koulutuksessa. Aloitin tuon tammikuussa – enkä voisi olla tyytyväisempi! Saan kaipaamani erikoistumista parisuhde- ja seksuaalijournalismiin (keksin nämä käsitteet juuri itse), jollaista olen kaivannut jo pitkään. Meillä on ihana ryhmä, jossa saa olla juuri omanlaisensa. Tapaamme kerran kuussa seminaaripainotteisesti. Syyskuun seminaarissa itkin aika rankastikin. Ja se oli aivan täysin ok! Kukaan ei tuominnut, vaan tuki. Parhaat opinnot ikinä! Kenties tästä syystä ajattelin jatkaa myös seksuaaliterapeutin opintoihin. Ne alkavat vuoden kuluttua, mikäli minut toimittajataustallani opintoihin hyväksytään – kriteerina mainitaan pohjalle sosiaali- tai terveysalan opinnot. Aika näyttää!

Mitä suosittelisit, että kaikki ihmiset tekisivät päivittäin?
Siinä mielessä olen Kaisan kanssa samaa mieltä, että runkkaamiselle saisi ottaa päivittäin oman aikansa. Se on ihanaa! Päivittäin voi katsoa myös Salkkareita. Käsittääkseni sunnuntai on ainoa päivä, jolloin näitä ei esitetä. Ja runkkaamisen lisäksi olisi hyvä olla jotain omaa aikaa, jos on siis parisuhteessa. En minäkään aina kestä Koomikkoa…

Missä asioissa olet epävarma?
Oi, kovin monissa! Pitääkö oikeasti alkaa eritellä? Monet työhön liittyvät asiat saavat aikaan harmaita hiuksia, vaikka koulutettu olenkin. Silti sitä miettii, teinkö kaiken asiakkaan toivomalla tavalla: vaikka saatan olla enemmän oikeassa. Mutta asiakas on aina oikeassa. Lisäksi olen epävarma ystävyyssuhteissani. Tuo juontaa osittain epävakaan persoonallisuushäiriön kautta. On sellainen jännittävä ulkopuolisuuden tunne.

Oletteko Samuelin kanssa yhä tekemisissä?
En ole. Samuel oli opettajani Turun amk:ssa. Hän valmensi minusta medianomin kaikkien haasteiden jälkeen. LinkedIn toistuvasti ehdottaa häntä kontaktiksi, mutta vedoten tuohon epävarmuuteen en ole häntä lisännyt – ainakaan uudestaan. Poistin siis muutama kuukausi sitten profiilini ja aloitin kontaktien hankkimisen alusta.

Miten hiuksia joutuu pyllyyn? Syökö ihminen niitä – vai miten ne sinne menee?
Tätä olen miettinyt usein itsekin! Todennäköisesti on ihmisiä, jotka syövät hiuksia tai ainakin repivät niitä päästään jossain ahdistuksen syövereissä. Olen ehkä nähnyt jonkin 4D-dokumentinkin aiheesta. Mutta omia hiuksiani päätyi usein omaan pyllyyn ehkä suihkun yhteydessä. Niitä päätyy myös lattiakaivon ylle. Se vähän ällöttää. Koomikko kommentoi, että hiukset ovat liian pitkät. Näkökulmahan tuokin on. (Lisäkommentti: kysyt kyllä välillä tosi omituisia kysymyksiä, mutta sopeudun.)

Asuuko kissa vielä luonasi?
Kissa ei asu, mutta viisi(?) kissaa asuu isäni luona. Ei olla juuri tekemisissä kissojen tai isän kanssa. Sen sijaan meillä asuu koira eli dog, kuten hän useimmiten itsensä tunnistaa. Myös pikkukoira on taloudessamme tunnettu termi. Hän on tiibetinterrieri, joka aamuisin on täysin retuuteltavissa, jos tunnette tämän termin. Havainnollistan:

img_1342

Voi siis napata kainaloon ilman, että hän yrittää purra, kilahtaa tai on muuten epäkohtelias.

Oletko enkeli vai piru?
Lienen piru – jos Koomikolta kysytään. Enkä tarkoita siten, että olisin jotenkin vittumainen. Olen herkkä ja siten raskas. Itken kaikkea. Se on monelle raskasta kohdata. Toisaalta saatan houkutella tuota vegaania (itsekin useimmiten vegaani – erityisesti kotona) nauttimaan maitotuotteita, niin kai se tekee pirun. En minä tiedä! Kysykää joltain, joka kuuluu kirkkoon – itse en. Toki ala-asteen koulunäytelmässä olin se ”Älkää peljätkö” -enkeli. Olin sellainen huomiohuora, että päätelkää siitä sitten.

Miten voit olla noin nätti ja kuuma?
Samaa olen miettinyt! Toki tämä tuli hieman yllätyksenä, kun en ole juuri kuviani blogissa jakanut. Mutta osittain sanoisin tämän johtuvan vaatteista. Ne ovat oikeaa kokoa – eli en tuijota kokonumeroa. Se tekee jo paljon. Enkä jaksa välittää enää muiden mielipiteistä. Olen käynyt työhaastatteluissa rikkinäisissä farkuissa. Minulle riittää, että olen itse tyytyväinen.

Oletko kokeillut anaaliseksiä?
Olen. En juurikaan nauti siitä, mutta ymmärrän siitä nauttivia. Eikä lelulaatikostani löydy yhtään anaalilelua, vaikka toisaalta se voisi olla kiva kokeilu. Katsotaan, josko yhteistyö veisi jossain vaiheessa myös anaaliseksin puolelle. Niin ja nyt puhun leluista.

Mistä et pidä ulkonäössäsi?
En pidä viiltelyarvista jaloissani. Käsiäni katson jatkuvasti ja niitä arpia. Jalkoja en katso koskaan. En näe arpia harrastaessani seksiä, koska minulla ei ole silmälaseja. Piilolinssit ovat muutaman kerran näyttäneet totuuden – ja se sattuu. Jalkojen arvet ovat myös isompia kuin käsivarsien.

Kiitos Kaisan lukijat! Oli hauska vastailla näihin. No ainakin enimmäkseen oli hauska vastailla näihin. Hyviä viboja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s