Näkökulma

Lapsellinen Emmi Oksanen, kiitos näkökulmastasi.

Ilman Instagramissa seuraamaani KokkosVenlaa en olisi törmännyt aiemmin mainitun naisen Iltalehdessä julkaistuun näkökulmaan, mutta törmäsin. Googletin, luin ja ärsyynnyin.

Ei ole ollenkaan tapaistani huudella mielipiteistäni näinkään julkisesti, mutta tällä kertaa sen teen.

Toimittaja Oksasen mielestä lapsista on puhuttava heti, jos naisen ikä on 35 vuotta. Ja jos 27-vuotias treffikumppani ei ole pohtinut lapsia vielä ollenkaan, se on paha asia – eli naisen on dumpattava tällainen mies välittömästi. Oletuksena siis on, että 35-vuotias nainen haluaa lapsia ja heti. Biologinen kello tikittää, hedelmällisyys laskee ja perhe on perustettava.

Itse olen 30-vuotias nainen. Enkä ole koskaan ollut varma, haluanko lapsia. Eilen istuin kuitenkin ihanan psykoterapeuttini vastaanotolla vastaamassa kysymykseen, miksi haluan lapsen. Ensin vastasin, etten tiedä. Hetken asiaa ihmeteltyäni totesin haluavani Koomikon kanssa perheen. En halua lasta, en halua jatkaa sukujuuriani, vaan haluan rakkaani kanssa perheen.

Terapeuttini katsoi takaisin hymyillen ja totesi vastaukseni olleen täydellinen. Siinä hetkessä ymmärsin myös todellisen haluni tulla äidiksi.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, olenko 30- tai 35-vuotias nainen. Kyse on siitä, että minulla on kumppani, jonka kanssa haluan toteuttaa tämän haaveen – tai siis perustaa perheen. Tapasin ihmisen, johon luotan ja jota rakastan. Hän täydentää ja tukee minua. Myös hänen koirastaan on tullut kovin rakas, vaikken eläimistä niin välitäkään.

Oksanen ei ehkä näkökulmassaan myöskään tajua, miten monta naista, miestä tai pariskuntaa hän satuttaa. Kaikki eivät voi saada lapsia tai joutuvat iästään huolimatta käymään lapsettomuushoidoissa. Hän on etuoikeutettu olemaan lapsellinen. Tässä tarkoitan, että hänellä on lapsia hankittunaan ennen mainitsemaansa mittari-ikää.

Kaikki eivät myöskään halua lapsia. Korjaan: kaikki naiset eivät myöskään halua lapsia, kuten Oksanen näkökulmassaan olettaa. Hänen kirjoituksessaan kyse on toki tv-sarjan neidosta ja tämän ystävän esittämästä kysymyksestä, mutta silti. Tekstissä on tulkittavissa tietynlaista yleistystä.

Jos Oksanen olisi 35-vuotias sinkkunainen, hän kokisi puolihysteerista tarvetta käydä treffeillä ja löytää mahdollisten lastensa tuleva isä. Hieman väärä lähtökohta, kuten ainakin yritin terapiaani käsittelevässä kappaleessa avata. Sitä paitsi tämä olisi pitänyt ymmärtää jo 90-luvulla, kun Siskoni on noita -sarjassa Phoebe etsi pakonomaisesti tulevalle lapselleen isää nähtyään ennustuksen raskaudestaan. Nainen menetti tämän operaation myötä kaikki aktiiviset voimansa, joten huono juttu. Sai ne onneksi takaisin – sorry for spoiling.

Tähän olisi pitänyt kirjoittaa jokin nokkela kappale, joka johdattelisi seuraavaan, mutten keksinyt mitään, joten…

Ja minkälainen oikeus on 35-vuotiaalla naisella on saada tietää, onko deitti kiinnostunut perheen perustamisesta? Entä jos Oksasen mainitsema 47-vuotias mies kysyisi samaa naiselta? Haluaisin nähdä jälkimmäisen tilanteen.

Jos lapsikysymys on pohtimatta ja omat toiveet ja tarpeet muutenkin ”jos asiat etenevät siihen suuntaan” -asteella, älä mene ollenkaan treffeille 35-vuotiaan naisen kanssa. Haaskaat hänen aikaansa löytää rakkaus ja toisten aikaa löytää rakkautta ei saa koskaan tuhlata. Onnea rakkauden etsintään Jenny ja kaikki muutkin 35-vuotiaat naiset, miehet ja muunsukupuoliset!

Näin Oksanen päättää näkökulmansa. Lapsikysymyksestä päästäänkin yllättäen rakkauteen. Kumpi lopulta onkaan tärkeämpää?