Harrastan seksiä

Minä harrastan seksiä. Seksi on harrastukseni. Minulla on harrastus, ja se on seksi. Kävihän selväksi? Seksi.

Oivalsin tämän uppouduttuani Laura Frimanin Kulttuuricocktail-kolumniin: Seksipositiivisuus on kauheaa. Hän nimittäin jakaa harrastuksen kanssani. Emmekä Instagram-seurattuni kanssa puhu vaakamambosta tai kehon vetkuttelusta, kuten Friman asian ilmaisee. Me luemme, puhumme, kirjoitamme ja tutkimme – ja aiheena säilyy seksi. Ihanaa!

Seksi ja seksuaalisuus harrastuksena

Seksin rinnalla kulkee toki voimakkaasti seksuaalisuus. Ne ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa: seksi on toimintaa ja seksuaalisuus on osa ihmisyyttä. Omalla kohdallani laitan nuo silti samaan kategoriaan – ainakin mitä harrastuksiin tulee. Aika niputettuna nuo kulkevat muutenkin, kun jengi ei osaa erottaa niitä toisistaan.

Mutta tästä oivalluksestani olen vähän liiankin innoissani. Jostain syystä olen aina kokenut kovin vahvasti, että harrastus yhtä kuin liikunta. Entiseltä opettajaltani opin, että myös työ voi olla harrastus. Tätä jälkimmäistä olenkin käyttänyt vastauksena, jos joku on erehtynyt harrastuksistani kysymään. Tosin keväällä työhaastattelussa kerroin intohimoni olevan seksi. Meni haastattelijalla kahvi väärään kurkkuun, mikä nauratti. Vaan onhan seksi itselleni myös työ. Aihe on kuitenkin niiiin rakas, etten halua päästää siitä ikinä irti. Eikä koulutus seksistä pelkkää duunia tee.

Voijjummijammi, miten innostun!

Rinnastan harrastuksen melko suorasti intohimoon, vaikka vierastankin tuota sanana. Niin innoissani harrastin nuorempana telinevoimistelua ja kirjoitin päiväkirjat puhki. Telinevoimisteluun pääsin ensin kerran, sitten kahdesti viikossa. Kirjoittamiseen kuluivat muut illat. Nämä olivat selkeästi mieluista tekemistä.

Sama se on seksin kanssa. Rentoudun aihetta käsittelevän kirjallisuuden parissa. Innostun löytäessäni netistä kiinnostavan artikkelin aiheesta. Selaan verkkokauppojen seksilelutarjontaa. Keskustelen aiheesta ystävien kanssa. Käyn pitämässä lelukutsuja synttäreillä, polttareilla, muuten vain, ilokseni… Rentoudun toki seksistä ihan aktiviteettinakin!

Niin se seksipositiivisuus

Friman kokee termin raskaaksi. Koen samoin – ja osittain samasta syystä. Lainaan pätkän kolumnista ja kerron sitten oman ajatukseni.

On ok kertoa ääneen nauttivansa seksistä ja on ok harrastaa sitä juuri sen verran ja siinä seurassa kuin haluaa, seksin ei tarvitse kuulua vain parisuhteeseen, ja niin edelleen. 

– – –

Erityisen vapauttavia teesejä nämä ovat naisille. Siksi ihailen niitä ylpeästi seksipositiivisiksi profiloituneita siskoja, jotka julistavat leimautumisen, sheimauksen ja vihamielisen palautteen uhalla seksin ja seksuaalisuuden ilosanomaa ja arkipäiväistävät ja epämystifioivat niin naisten pornon kulutusta, epäkonventionaalisia parisuhdemalleja kuin masturboinnin merkitystä psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnillekin. 

Allekirjoitan heidän manifestinsa ja ihailen heidän rohkeita kolumnejaan, räävittömiä podcastejaan ja uskaliaita Instagram-kuviaan.

– – –

Näitä naisia yhdistää kuitenkin yksi asia: he puhuvat kovaa, nauravat kovaa ja nauttivat kovaa. He ovat iloisia, itsevarmoja ja häpeilemättömiä. Se ei tietenkään ole synti, mutta aika monelle myös epäsamastuttavaa, vieraannuttavaa ja jopa ahdistavaa.

Inhoan seksipositiivisuutta jo sanana. Onko se sana ollenkaan? Koko käsite kuulostaa korvaani inhottavalta. Termi on liian kömpelö ja virallinen kuvatakseen seksiä, jonka olettaisi olevan kepeää ja kivaa ja nautinto. Enkä siis väitä seksin olevan automaattisesti kepeää, kivaa tai edes nautinto. Mutta siihenhän seksipositiivisuus yrittää seksin mainetta kasvattaa, eikö? Toki myös siihen, että seksistä puhuttaisiin avoimemmin ja enemmän. Että annettaisiin tilaa seksin ja seksuaalisuuden eri muodoille. Sana ei sovi suuhuni siitä huolimatta, että olen itsekin seksipositiivinen.

He puhuvat kovaa, nauravat kovaa ja nauttivat kovaa. He ovat iloisia, itsevarmoja ja häpeilemättömiä.

Tämä on totta. Se ei kuitenkaan ole naisten vika. Naisten on oltava iloisia, itsevarmoja ja häpeilemättömiä. Heidän on puhuttava kovaa, naurettava kovaa ja nautittava kovaa. Hiljaisempi jää huomiotta.

Ymmärrän hirvittävän hyvin, miksi moni kokee tällaisen vieraannuttavaksi. Saan itsekin joka kerta voimakkaan vastareaktion, kun jokin asia tai esine nousee hulluun hypetykseen. Tavallaan se on hullua hypetystä, kun joku hehkuttaa iloisena ja itsevarmana seksiä isolle yleisölle.

En testannut avokadopastaa, kun se oli kaikkien muiden huulilla. Teininä jäi näkemättä Helmiä ja sikoja -elokuva. Brunssilla en ole käynyt koskaan. Vähän harmittelen, että Nonsense-podcast teki Satisfyer-kiihottimesta suositun. Omistin sellaisen jo ennen tätä kaikkea huomiota. Sen sijaan uunifetapasta kiinnostelee, mutta siinä onkin fetaa…

On harmillista, kun hyvä asia kääntyy hankalaksi. Seksi ja seksuaalisuus ovat kuitenkin teemoja, joiden on noustava otsikoihin ja puheenaiheeksi aina enemmän ja enemmän. Sen ei tarvitse olla iloinen ja räävitön kasvo. Se voi olla ihan pelkkä harrastaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s