Pehmomies, joka osaa kommunikoida

Tuntuu aina vähän nuorallatanssilta, kun kirjoitan tai pikemminkin yritän kirjoittaa tai vieläkin osuvammin olen kirjoittamatta parisuhteestani. Haluan tietysti noudattaa Koomikon toivetta siitä, etten kirjoita meistä tai suhteestamme liian avoimesti. Toisaalta pyyntönsä hankaloittaa kirjoittamistani.

Sulkeudun täysin, jos en voi olla täysin avoin – tai vähintäänkin joudun ongelmiin, kun en sovi annettuun/vaadittuun muottiin. Koko homma räjähtää käsiin padottujen tunteiden lauetessa yhdellä työnnöllä.

Kun toukokuun alussa soitin astrologille, hän sanoi minun tarvitsevan pehmomiehen, joka osaa kommunikoida. Mietin tietysti heti, kuinka Koomikko sopii tähän annettuun kuvaukseen. Kävin kysymässä, onko hän pehmomies. Sain lyhyen pohdinnan jälkeen myöntävän vastauksen. Taisin hihittää vähän ja lähdin pohtimaan taas omiani.

Osaako hän kommunikoida? Rehellisesti sanottuna: olin hieman paniikissa. Koomikko ei juuri puhu. Osaako hän kommunikoida? Minulla ei ollut vastausta – tai ainakin pelkäsin sen olevan ei.

Mitä on kommunikaatio?

Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että pehmomieheni osaa kommunikoida minun kanssani. Meillä on oma tapamme kommunikoida. Asioista ei aina tarvitse puhua, kun toisen tuntee. Toki on hyvä myös puhua! Silti kehollaan voi kertoa niin paljon – ja ollaanhan tässä jo kolmisen vuotta oltu yhdessä, tunnettu sitäkin pidempään.

Ja hah, miten väärässä olinkaan tulkintoineni! En siis siinä, etteikö Koomikko osaisi kommunikoida minun kanssani. Asia on vain hieman monimutkaisempi kuin kuvittelin…

– – –

Minun ja astrologini (kyllä, minulla on oma astrologi) keskustelusta on kulunut nyt muutama kuukausi. Kaivoin puhelun aikana tekemäni muistiinpanot esiin ihan tätä tekstiä varten, sillä en muistanut tarkkaa kuvausta pehmomiehelle. Mikäs mies se nyt oikein olikaan? Pehmomies!

Olen siis aina kuvitellut olevani kommunikoija, viestijä. Opiskelinhan viestintää monta vuotta! Osaan puhua, joten osaan kommunikoida tai olen hyvä kommunikoimaan. Osaan kirjoittaa, joten osaan kommunikoida ja välittää viestini perille asti. Tuottaessani toiselle seksuaalista nautintoa olen hyvä kommunikoimaan. Jos en riitele tai aiheuta konflikteja parisuhteessa, olen hyvä kommunikoimaan. Listaa voisi jatkaa, mutta spoilaan jo: en ole hyvä kommunikoimaan.

Jos en saa viestiäni perille, loukkaannun. Suutahdan helposti ja alan mököttää. Toisinaan olen hyökkäävä – erityisesti kun minua tai toimintaani kohtaa kritiikki. Tietyissä tilanteissa olen todella hyökkäävä, ehdoton ja itsepäisempi sekä itsekkäämpi kuin kukaan ikinä voisi edes kuvitella. En ole ollenkaan vastaanottavainen. En kommunikoi. En suostu kommunikoimaan. Asioiden on yksinkertaisesti mentävä, kuten tahdon. Muuten tunnen oloni turvattomaksi ja auttamatta uhatuksi. Tämän voi osittain selittää huonolla itsetunnolla, muttei kaikkea sentään.

Joku todennäköisesti tuhahti ruudun sillä puolen: Raskas!

Minun pehmomieheni kuvaili minua maanantaina kuitenkin sanalla rakas.

Jatkoin hänelle itsenäisesti listaa ilmoittamalla olevani myös rakastettava ja huolehtivainen. Osaan jo antaa toiselle tilaa, vaikka aluksi sekin oli todella vaikeaa. Käytän koiran ulkona, teen ruokaa ja hieron toisen jalkoja, kun hän on väsynyt ja siksi toisinaan vähän kiukkuinen. Huolehdin, että toisella on puhtaita boksereita – tässä tosin usein epäonnistuen.

En ole aina paras tyttöystävä, avopuoliso, kihlattu tai tuleva vaimo, mutta minä yritän. Onneksi minulla on tämä pehmomies.

Minä ja pehmomieheni 07/2016

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s