Sexhibition 2019

Kitty Velour

Viime viikonloppuna juhlittiin nautintoa Sexhibition-seksimessuilla. Olin paikalla ensimmäistä kertaa. Perjantaina tunnelma oli kotikutoinen. Lauantaina jengiä oli enemmän, jolloin fiiliskin koheni. Tietynlainen uteliaisuus seksuaalisuutta kohtaan huokui kuitenkin messujen molempina päivinä – perjantaina jopa enemmän.

Messut vietettiin Kaapelitehtaalla. Kaksi lavaa, seksileluja, alusvaatteita ja verkkosukkahousuja, tatuointeja, tietoa tarjoavia pisteitä ja lavojen yhteydessä anniskelualueet, eroottisia esityksiä. Näin messut tiivistäisin. Messukansa oli vaihtelevaa aina pariskunnista kaveriporukoihin, juuri täysi-ikäistyneistä vanhempaan sukupolveen – tavallisia ihmisiä, joista osa oli seksuaalisuutensa kanssa avoimempia kuin toiset.

Olin messuilla lähtökohtaisesti yksin. Perjantaina kävin messuilla enemmänkin vain kääntymässä, tavallaan tsekkaamassa tilanteen. Lauantaina sain hieman yllättäen seuraa työkaverista. Olin hänelle perjantaina kertonut viikonlopun suunnitelmistani ja vähän vitsaillut, että nähdään siellä sitten. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun tuttu kasvo ilmestyi viereen aivan yllättäen.

Perjantaina suurin osa esiintyjistä ei saanut minua vakuuttumaan tai vaikuttumaan. Huomasin miettiväni, että vetäisin itsekin lavahomman paremmin. Biisivalinnat olivat kökköjä ja sen vuoksi koreografia takkusi. Tämä oli lähinnä naisstrippareiden ongelma. Miehet sen sijaan tukeutuivat ysärin poikabändibuumiin. Koreografioista tuli väkisinkin mieleen Backstreet Boys. Huomasin olevani huvittuneempi kuin innostunut.

Omaksi suosikikseni nousi brittiläinen Kitty Velour, jonka esiintyminen poikkesi selkeästi muista. Pidin erityisesti Pieni merenneito -esityksestään, jossa musiikki oli itse Disney-elokuvasta pienellä twistillä. Hetkittäin olin jopa lumoutunut. En löytänyt biisiä erikseen, joten alla näkyy mimmin tankokoreota samaan kappaleeseen.

Paikalla olleet järjestöt tekivät tärkeää työtä. Olisin toivonut heiltä vähän aggressiivisempaa otetta. Välillä henkilöstö tuntui keskustelevan keskenään sen sijaan, että he olisivat osallistaneet messukansaa. Samoin oli varsin selkeää, mikä koju myi seksileluja eniten. Sen lisäksi, että tuotteet oli asetettu esille kivasti, myyjät lähestyivät jengiä ja esittelivät tuotteita tarjoten henkilökohtaista palvelua. Samassa pisteessä toteutettiin lisäksi tatuointeja, mikä innosti itseänikin. Nyt tatuointia, uusia alusvaatteita ja lelua rikkaampana voin todeta, että messut olivat varsin onnistuneet.

Menisinkö messuille uudestaan? Jep! Kokemus oli kaikin puolin onnistunut. Ainoa miinus kohdistuu itseeni: unohdin totaalisesti pankkikorttini PIN-koodin. Työkaveri päätyi siten maksamaan punaviinini ja muut ostokseni menivät luoton puolelle, koska jostain syystä sen maksukortin tunnusluvun muistin… Pankkikortin koodi palasi mieleeni ratikkapysäkillä messuilta lähtiessäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s