Seksuaalihistoria – lapsuus

Synnyin keskelle kesää 1988. Olin vanhempieni esikoinen – tai rakkauslapsi, jollaiseksi äiti minua kutsuu ollessaan herkällä päällä. Äidin mukaan minua odotti kokonainen ryhmä naisia. Hän opiskeli odottaessaan minua ja hankki ajokortinkin. Ehkä juuri tästä syystä opiskelu on itselleni tärkeää. Autoa sen sijaan en juurikaan aja.

Olin arka ja herkkä, mutta iloinen lapsi. Olin naapurustomme ainoa tyttö leikkien aina poikien kanssa. Muistan lapsuudestani dublopalikat ja lääkärileikit. Ensimmäisen poikaystäväni nimi oli Antti. Tapasimme päiväkodissa. Riston kanssa olimme vain kavereita.

Päiväkodissa löysin myös seksuaalisuuteni. Opin nauttimaan kehostani aivan uudella tavalla, vaikkakin kotona uudenlainen nautinto leimattiin vääränlaiseksi. Seksuaalikasvatus ei varsinaisesti kukoistanut meillä kotona.

Olimme äidin kanssa paljon kaksin. Isä vietti aikansa muualla. Jos hän ei ollut telkien takana, hän reissasi ympäri maata milloin minkäkin bisneksensä perässä.

Pikkuveljeni syntyi, kun olin 6-vuotias. Pikkusiskon sain 8-vuotiaana. Olin (ja olen edelleen) ylpeä isosisko. Meitä piti olla neljä, mutta viimeinen ei ollut valmis tähän maailmaan.

Olosuhteet huomioon ottaen minulla oli onnellinen lapsuus. Äidin mukaan olin hemmoteltu lapsi. Eikä sitä ole syytä epäillä. Pikkusisarusten synnyttyä tilanne toki hieman muuttui, mutten muista olleeni varsinaisesti mustasukkainen. Sisarukset olivat minulle tärkeitä alusta asti.

Kotona ei juuri näytetty tunteita – ainakaan jos hellyydestä puhutaan. En muista spontaaneja suukkoja vanhempien välillä tai edes halauksia. Itse inhosin äidin hyvänyönsuukkoja ja muistan pyyhkineeni ne poikkeuksetta pois. Vauvakirjassani on merkintä, etten halunnut nukkua isän vieressä.

Kaikesta huolimatta löysin seksuaalisuuteni varsin varhain. Päiväkodissa opetin parasta ystävääni runkkaamaan, mutta hän ei saanut hommasta samanlaista iloa kuin minä.

Lapsena saamani seksuaalikasvatus oli lähinnä sitä, että ruumiinosia nimettiin väärin. Esimerkiksi muille lapsille opetettu pimppi oli itselleni aivan tuntematon käsite. Meillä puhuttiin pyllystä, mikä taas muille merkitsi takapuolta. Se oli lapselle hämmentävää, mutta toisaalta oli sentään jokin sana käyttää.

Myös itsetyydytykseni (tai unnutus, kuten lasten kohdalla puhutaan) näyttäytyi vähemmän hyväksyttynä toimintana, jolloin siitä tehtiin kiellettyä sen sijaan, että olisi annettu tutustua omaan kehoon. Tietysti jatkoin, mutta tunsin oloni aina vähän likaiseksi – kuin olisin pettänyt luottamuksen tai tehnyt väärin. Siitä ei tietenkään ollut kyse, mutta lapsena tilanne näyttäytyi sellaisena.

– – –

Projektini käydä läpi omaa seksuaalihistoriaa on junnannut hieman paikoillaan, mikä kertoo osittain siitä, ettei kyse ole aivan yksinkertaisesta tehtävästä. Toisaalta myös siitä, että olen ollut hieman puolikuntoinen jo pidempään. Kaikenkattava syysflunssa kruunasi kokonaisuuden. Tästä noustaan – ja jatkossa seksuaalihistoriaa käydään läpi lupaamaani keskiviikkotahtiin.

Lue myös:
Seksuaalihistoria

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s