Muistan hämärästi murrosikäni alkaneen ehkä 8- tai 9-vuotiaana. Ensin muotoja alkoi kehittyä rintoihin. Muistan myös häpykummulle ilmestyneet vaaleat haituvat, joita muistan ihmetelleeni. Luulin, että ainoastaan aikuisilla on karvoitusta alapäässään.
Leikin ystävieni kanssa vielä Barbie-nukeilla. Leikkeihin alkoi kuitenkin ilmestyä seksuaalisia elementtejä. Barbie ja Ken pussailemassa autossa, ehkä jopa seksiäkin. Vaikka tuskin tuolloin vielä tiesin, mistä oikeasti oli kyse. Äidin mukaan lapset löytyivät margariinipaketista… Toki tässä vaiheessa minulla oli jo pikkusisaruksia, joten ihan niin tietämätön en enää ollut. Ehkä olin jo kuullut tarinan siitä, kuinka isi laittaa äidin vatsaan siemenen. Ja siitä sitten kasvaisi vauva.
Kehollisista muutoksista viimeisenä mieleen on jäänyt kuudennella luokalla alkaneet kuukautiset. Ensimmäiset menkkani kestivät kokonaisuudessaan kahdeksan päivää ja ne olivat mielestäni runsaat. Tiesin, mistä oli kyse. Muistan olleeni ylpeäkin. Parhaan ystäväni kuukautiset olivat alkaneet joitain kuukausia aiemmin ja tuntui hienolta kuulua samaan salaseuraan. Kuukautissuojia kylläkin inhosin yli kaiken!
Äidille jännitti kertoa, vaikka mitään erityistä syytä tälle ei ollut. Kuukautisiin ei liittynyt varsinaista häpeää. Niistä ei vain puhuttu. Ystävien kanssa keskustelua oli enemmän.
Aikuiset elämässäni
Samoihin aikoihin vanhempani alkoivat harkita ja hakea avioeroa. Se ei kylläkään vaikuttanut juuri mihinkään. Isää näkyi yhä yhtä harvoin, vaikka jossain vaiheessa vanhemmat yrittivät saada jonkinlaista viikonloppusysteemiä kasaan. Vietimme joitain viikonloppuja isän luona, mutta vähemmän.
Kirjoitin paljon – niin paljon, että äiti ilmaisi asiasta huolensa äidinkielenopettajalleni. Kun se tyttö vain kirjoittaa. Kirjoitin päiväkirjaa, omia tarinoita ja runoja. Sanoitin biisejä uudelleen, vaikka muuten en musiikista juuri välittänytkään. Minulla oli useampia kirjekavereita. Rakastin saada postia.
En tiedä, oliko kyse pakenemisesta omaan maailmaan. Ei ehkä vielä varhaismurrosiässä, mutta myöhemmin. Äidinkielenopettajalta saatu tuki ohjasi minua kuitenkin hankkimaan kirjoittamisesta ammatin.
Yhdistävä ystävyys
Ystäviä minulla on ollut aina. Ystävystyin mutkitta ja olin kaikkien kaveri. Osasin löytää aina jotain yhteistä muiden kanssa, jolloin oli helppo kaivaa esiin myös ystävyys. Viihdyin nuorempana usein poikien kaverina, kunnes löysin ensimmäiset bestikseni ja tyttöporukat.
Kun viidennällä luokalla vaihdoin koulua tipuin ikään kuin tyhjän päälle ystävyyden näkökulmasta. Kesän aikana satuin kuitenkin tutustumaan sattumien kautta tulevaan luokkakaveriini, josta tuli lopulta pitkäaikaisin bestikseni. En siis joutunut menemään ensimmäisenä päivän uudelle luokalle yksin, vaan minulla oli ystävä tukena.
Siitä huolimatta viikot uudessa koulussa olivat vaikeita. Kärsin mystisistä vatsakivuista. Uuden opettajan tyyli opettaa oli liian erilainen tottumaani. Yllättävät pistokokeet tuntuivat pahimmalta. Pelkäsin epäonnistumista ja pettymyksen tuottamista vanhemmilleni.
Samoin leirikoulu näyttäytyi minulle painajaismaisena, vaikka ystävät olivatkin mukana. Kaikesta huolimatta minua kuvattiin aina reippaaksi. Olen sanalle edelleen hieman allerginen.
– – –
Ensi viikolla keskitytään murrosikään, ensirakkauksiin ja seksiin. Apua… Nyt toivoisin, etten olisi hävittänyt vanhoja päiväkirjojani.
Lue myös aiemmat osat:
Seksuaalihistoria
Seksuaalihistoria – lapsuus
TIIA 