On aika keskittyä ekoihin kertoihin. Murrosikään niitä liittyy paljonkin. Oikeastaan voisi murrosiän sijaan puhua teinivuosista, sillä siihen tämä ajanjakso pitkälti osuu. Ekoja ihastuksia ja rakkauksia. Eka suudelma ja sitten se eka kerta. Ekat sydänsurut, kännit ja toki myös darrat – jälkimmäiset eivät kylläkään liittyneet ensimmäiseen.
Olen aina ollut herkkä ihastumaan. Luulen, että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, kuinka olen myös herkkä aistimaan ihmisten energioita. Keskityn ihmisissä heidän hyviin puoliinsa huonojen sijaan ja annan useamman mahdollisuuden. Joku minut tunteva voisi sanoa, että minulla on tapana leimaantua ihmisiin. He eivät ole kovin väärässä…
Yläaste – tai yläkoulumikälie…
Yläasteella ihastuksia riitti: Seppo, Janne, Otto, Tomi, Petteri, Jonne… Kaikki olivat luonnollisesti hieman vanhempia, kuten teini-ikään helposti kuuluu. Poikkeus oli kuitenkin ehkä siinä, että kun luokkakaverimme ihastuivat pari vuotta vanhempiin yseihin, oli tiivis kaveriporukkamme suunnannut katseensa jo lukiolaisiin.
Muistan Nuokkarin discot ja bändi-illat sekä sen, kuinka alhaalla pidin housujani (niin alhaalla, että oli pakko alkaa sheivata karvoja alapäässä edes vähän). Käytin stringejä ja kuvittelin olevani kovinkin seksikäs. Näihin aikoihin osui myös ensimmäinen poikkisviritelmä, mutta koen silti seurustelleeni ensimmäisen kerran vasta 25-vuotiaana.
Nautin huomiosta äärimmäisen paljon. Minulle kaikki huomio oli hyvää huomiota. En närkästynyt edes siitä, kun joku oli kohdalleni kirjoittanut tulostettuun 9. luokan luokkakuvaan lutka. Mielestäni oli kivaa, että joku oli ihan erikseen huomioinut minut! Tiesin tehneeni vaikutuksen.
Tanssin pitkin koulun käytäviä ja koulun jokaisessa juhlassa – yksin. Musiikki ei missään nimessä ollut suosikkiaineeni, mutta valitsin sen toistuvasti päästäkseni tanssimaan joulujuhlaan, pääsiäisjuhlaan, kevätjuhlaan… Tienasin esiintymisilläni pisteitä myös liikkamaikalta, ja yläasteen päättötodistuksessa liikunnan kohdalla komeilikin ensimmäistä kertaa ikinä täysi, pyöreä kymmenen.
Tietyllä tapaa yläaste oli aivan huikeaa aikaa!
Lukio – koulu vaihtoon ihastuksen perässä
Ystävieni suunnatessa yläkoulumme lukioon hakeuduin itse ihastukseni perässä muualle. Tunne löi järkeä turpaan oikein urakalla, mutta niin se tekee edelleen. Ystäväni yritti muistuttaa, etten ehtisi olla ihastukseni kanssa samassa koulussa kuin puolisen vuotta ennen kuin tämä jäisi penkkarien myötä lukulomalle. Se olkoon sitten sen ajan murhe, muistan ajatelleeni.
Murheita siitä syntyikin. Ensimmäisen lukuvuoden lopulla aloin oireilla. Tunsin oloni ensimmäistä kertaa ikinä masentuneeksi. Itkeskelin ja päädyin jopa satuttamaan itseäni. Paikallisen vastaanottoryhmän kautta kirjauduin nuorisopsykiatrian poliklinikan asiakkaaksi ja aloitin terapian, joka jatkui useamman vuoden.
Vanhempani syyttivät oireilustani ihastustani ja ihastukseni käytöstä minua kohtaan. Toinen näkökulma oli se, että siirtyminen toisen koulun lukioon oli suurin tekemäni virhe. Itselläni ei ole asiasta varsinaista mielipidettä. Olihan se toki inhottavaa roikkua toisessa – varsinkin toisen seurustellessa muun muijan kanssa. Mutta olin sinnikäs ja ihastunut ja rakastunut.
Kesällä harrastin seksiä kanssaan ensimmäistä kertaa – siis ensimmäistä kertaa. Olin jo aikoja sitten päättänyt, että poika olisi ensimmäiseni. Sain mitä halusin. Lopulta jännitin enemmän suutelemista kuin seksiä. Kuitenkin kun yhteys oli avattu, kaikki muu tuntui sujuvan luonnostaan.
Tuosta illasta ja yöstä alkoi usean vuoden soutaminen ja huopaaminen ja pojan osalta muijansa säännöllinen pettäminen. Homma päättyi oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun muutimme eri kaupunkeihin kirjoitettuani ylioppilaaksi. Vaikkakin muistan tuon vierailleen vielä opiskelija-asunnossani kerran. Taisin itsekin tehdä vastavierailun. Oli vaikea päästää irti.
Pojan takia otin myös ensimmäistä kertaa käyttöön hormonaalisen ehkäisyn, e-pillerit. Ne eivät sopineet keholleni sitten yhtään. Toisaalta ilman niitä olin joka kuukausi paniikissa raskauden mahdollisuudesta, vaikka käytössä olisikin ollut kondomi – ja siis tietysti ehkäisystä aina huolehdittiin. Kiitos tästä paniikista kuuluu kuitenkin koulun seksuaalikasvatukselle! Kerran hain jopa terveydenhoitajalta lähetteen raskaustestiin. Menkat alkoivat kaksi tuntia myöhemmin kiertopäivänä 56.
Lukiovuosina löysin tieni Annikselle, joka tunnetaan Porissa eräänlaisena kulttuurikeskuksena. Tuo on ensisijaisesti Porin Teatterinuorten koti, mutta kaikenlaiset bändi-illat, illanvietot ja yleiset hengailut sopivat sinne myös. Tuolta löysin tavallaan toisen kaveriporukan ja perheen. Samalla löysin kermaliköörit, röökin ja aivan uudenlaisen kulttuurin ja tavan olla.
Abivuonna aloimme käydä aktiivisesti baareissa – keskiviikkoisin ja perjantaisin. Keskiviikkoisin vietettiin opiskelijabileitä Vaakunassa. Perjantaisin Kinoon pääsivät myös alle 20-vuotiaat. Usein lähdettiin jatkoille ja jatkoilta mentiin suoraan kouluun – tai darrassa töihin. Pelastuksen toi aina Pirkka Mansikkajogurttitäytesuklaa, jolla verensokerit saatiin ylös ja olo paremmaksi.
Jos yläaste oli aivan huikeaa aikaa, lukio ei niinkään. Huomaan tässä kirjoittaessani ajan kullanneen muistoja melkoisesti. Olin kuitenkin suurimman osan ajan lukiota masentunut ja tunsin oloni yksinäiseksi. Satutin itseäni säännöllisesti. Lopetin kirjoittamisen lähes kokonaan. Kävin terapiassa, mutten puhunut oikeista asioista. Suljin kaiken sisääni, mikä pahensi tilannetta entisestään.
On ilo ja onni olla vanhempi ja edes vähän viisaampi. Mutta ah, mikä Memory Lane tämän kirjoittaminen oli!
Lue myös aiemmat osat:
Seksuaalihistoria
Seksuaalihistoria – lapsuus
Seksuaalihistoria – varhaismurrosikä
TIIA 