Seuraava on napattu Meeri Koutaniemen Instagram-tililtä:
Alla olevista faktoista Suomessa harvoin puhutaan. Tiesitkö, että
- 8/10 raiskaukseen syyllistyvästä on uhrin lähimmäinen. Tekijä on usein veli, isä, isäpuoli, kumppani, sukulainen, opettaja.
- 50 prosenttia raiskauksista tehdään naisen tai tytön turvallisimmassa ympäristöstä: hänen kotonaan.
- Raiskaus on rikoksista vähiten raportoitu. Noin 90 prosenttia rikoksista jää ilmoittamatta viranomaisille ja tekijä ei joudu teostaan vastuuseen.
- Suomi kriminalisoi avioliiton sisäisen raiskauksen vasta vuonna 1994.
Blogiani pidempään lukeneet tietävät, että minutkin on raiskattu. Tekijä oli tuntematon mies, mutta raiskaus tapahtui kodissani. Tein asiasta rikosilmoituksen, kävin seksitautitesteissä ja jäin hieman pakotetulle saikulle. Tiesin, ettei tekijää saada kiinni, mutta tärkeämmältä tuntuikin saada raiskaus tilastoihin.
Tapahtumasta on alkaa olla aikaa jo nelisen vuotta. En mieti kokemaani enää juurikaan. Se on yksi kokemus muiden joukossa. Kuluneiden vuosien aikana olen opiskellut itseni ensin seksuaalineuvojaksi ja sitten seksuaaliterapeutiksi voidakseni auttaa muita raiskauksen kokeneita – joko vertaistukena teksteilläni tai ihan konkreettisesti terapiatilassani.
Olen puhunut omasta kokemuksestani avoimesti oikeastaan alusta asti. Mitä nyt ensimmäiset viikot yritin pärjätä kaiken kanssa yksin… Se oli iso virhe. Olisi pitänyt kertoa heti puolisolle, ystävälle tai ammattilaiselle. Mutta sen jälkeen olen halunnut olla avoin, jotta joku muukin uskaltaa olla. Sen takia minulle on varmasti myös helpompi puhua aiheesta, mikäli on joutunut raiskatuksi ja kaipaa tilanteessa ehkä tukeakin. Arvostan todella paljon sitä luottamusta, jota saan osakseni.
Tänä syksynä olen kuitenkin törmännyt huolestuttavaan ilmiöön: Suomen poliisi ei tunnista tai tunnusta seksuaalista väkivaltaa raiskaukseksi.
Lähipiirissäni on tiedossa useampikin raiskauskokemus, joita poliisi ei ole ottanut tosissaan. Kaikista näistä kokemuksista on siis tehty rikosilmoitus. Osassa tapauksista on tehty lisäksi asiaankuuluvat tutkimukset heti tapahtuneen jälkeen. Kaikissa tapauksissa raiskauksen uhriksi joutunut henkilö on joutunut hakemaan apua käsitelläkseen traumaattista tapahtumaa – ja silti poliisin mielestä kyse ei ole seksuaalirikoksesta.
Voin kokemuksesta todeta, että pelkästään rikosilmoituksen tekeminen voi tuntua nöyryyttävältä. Häpeä on läsnä heti raiskauksen jälkeen. Syyllisyys ja arvottomuuden tunne tulevat nopeasti täydentämään uhrin tunnelmaa. Tilanne on raiskatulle alusta asti kaikin puolin epäreilu. Poliisin toiminta voi tällaisessa tilanteessa olla märkä rätti kasvoille ja isku sydämeen, jos uhria ei uskota tai hänen kokemustaan vähätellään. Pelko tällaisesta kokemuksesta on usein sen tiellä, että uhri ylipäätään tekee rikosilmoituksen. Mitä sitten kun pelko käy toteen? Se aiheuttaa yhä syvemmän trauman ja horjuttaa uhrin uskoa virkavaltaa kohtaan.
Seksuaaliterapeuttina tilanne näyttäytyy minulle erityisen huolestuttavana. Toimittajana haluaisin nostaa teeman isosti esille ja päästä haastamaan poliisia aiheen tiimoilta.
Rikosuhripäivystyksen verkkosivuilla raiskaus määritellään seuraavasti:
Raiskaus on teko, jossa toinen pakotetaan sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sillä uhkaamalla. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.
Törkeästä raiskauksesta on kyse, jos tekijä aiheuttaa uhrille vaikean ruumiinvamman, vakavan sairauden tai hengenvaarallisen tilan, aiheutetaan tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla, käyttää apunaan hengenvaarallista välinettä tai muuten uhataan vakavalla väkivallalla tai kohteena on alle kahdeksantoista vuotta nuorempi lapsi.
Raiskauksen yritys on rangaistavaa.
Määritelmän luettuani olen yhä varmempi siitä, että kaikki kuulemani kertomukset ja raiskauskokemukset osuvat tasan tarkkaan tähän viitekehykseen. Se tekee minut surulliseksi uhrien puolesta, mutta myös poliisin näkökulmasta. On äärettömän surullista, että se auttava taho, jonka pitäisi olla uhrien puolella, katsoo uhrin ohi, sulkee silmänsä ja osoittaa sitten syyttävällä sormella uhria raiskaajan sijaan.
Oletko kokenut seksuaalista väkivaltaa?
Raiskauskriisikeskus Tukinainen auttaa Helsingissä, Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Kriisipuhelinpäivystys palvelee valtakunnallisesti. Tutustu myös Tukinaisen yhteistyökumppaneina toimiviin muihin auttaviin tahoihin.
Tärkeintä on, ettet jää kokemuksesi kanssa yksin!
TIIA 