Moni juhlii tänään isää ja viettää isänpäivää. Itse en niinkään. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi juhlia. En vain näe juhlimiseen mitään syytä. Vielä pari vuotta sitten sisarukset jaksoivat kysellä, osallistuisinko yhteiseen isänpäivälahjaan. Sittemmin nuokin ovat luovuttaneet.
Älkää käsittäkö väärin! Isäni on minulle rakas. Meillä ei vain ole minkäänlaista suhdetta. Enkä jaksa sellaista enää näin 32-vuotiaana rakentaa.
Oma ongelmansa on sekin, että olemme isäni kanssa ihan hiukan liian samanlaisia ja siksi aina törmäyskurssilla. Sen siitä saa, kun syntyy samojen tähtien alla. En siis ole perheemme ainoa kaksonen aurinkomerkiltään…
Viettäkää ihanaa isänpäivää – kukin omalla tavallanne! Itse korkkaan hieman myöhemmin holittoman bissen ja uppoudun yritykseni paperitöihin. Yritän motivoitua ajatuksesta, että pääsen siten aloittamaan uuden viikon hiukan pienemmällä kuormalla… Ja voin keskittyä kaikkiin kivoihin juttuihin, joita on mahdollisesti tulossa ihan lähiviikkoina. Jännää!
TIIA 