Minun nautintoni on minun

OnlyFans Update:
Tiliäni ei vieläkään hyväksytty, joten laitoin heidän tukeen sähköpostia. Toistaiseksi odottelen viestiini vastausta.

– – –

Pohdin pitkään, mistä haluaisin tänään kirjoittaa. Mielessä risteili kaikenlaisia ajatuksia, mutten saanut kiinni oikein mistään. Huomaan myös pienen kisaväsymyksen kiusaavan tässä lumiriehan ja koronan keskellä. Huomisesta alkaen kokonaisuuden kruunaavat vielä kunnon pakkaset. En varsinaisesti arvosta, vaikka pitäisi kai jollain tasolla olla tyytyväinen, että Helsinkiinkin saatiin ihan oikea talvi.

Tammikuu on nostanut kehot otsikoihin eri teemoin: laihduta, älä laihduta, näin laihdut, näin laihdun, en aio laihduttaa, näin tiputin 20 kiloa kahdessa vuodessa, kehopositiivisuus on jees, kehopositiivisuus ihannoi lihavuutta, tänä vuonna en aio laihduttaa, lopetin laihduttamisen ja olen kehooni tyytyväinen tällaisena… Näitä riittää. Enkä aio ottaa kantaa näistä mihinkään.

Sen sijaan tartuin tänään Seksuaalisen nautinnon kortteihin ja nostin sieltä itselleni yhden. Se osui tähän kehollisuuden teemaan.

Kuinka paljon nautintoosi vaikuttaa se, hyväksytkö kehosi ja nautintosi? Vai yritätkö taistella niitä vastaan? Kuinka suuri rooli on sillä, mitä sallit itsesi kokea?

Minun nautintoni on minun. Tarkoitan tällä sitä, etten ole koskaan (ainakaan muistaakseni) tuntenut syyllisyyttä tai häpeää nautinnostani. Olen saattanut kuitenkin tuntea nautinnosta paineita. Mutten niin paljon, että olisin päätynyt esimerkiksi teeskentelemään orgasmin.

Keho onkin sitten asia erikseen… En tunne häpeää, mutta minulla on epävarmuuksia kehooni liittyen. Vaikuttavatko ne sitten nautintooni? Jonkin verran, mutta paljon riippuu myös kumppanista. Kun tuntee olonsa halutuksi ja haluttavaksi, unohtuvat omat epävarmuudet. Voi keskittyä ainoastaan nautintoon, antautua sille.

Kun puhutaan epävarmuuksista nautinnon tai kehon suhteen, on olemassa kahdenlaisia ihmisiä – okei varmasti useammanlaisia, mutta tässä mieleeni nousevat selvästi kaksi. Enkä oikeastaan tiedä, onko kyse edes epävarmuuksista. Tulkitkaa siis siten kuin parhaaksi näette ja koette.

Kuvitellaan pariskunta, joka on läheinen ja erityisesti uskaltanut päästä toisen lähelle. Saattaa kuitenkin olla, että intiimissä kontaktissa toinen sulkeutuu täysin eikä oikeastaan edes halua toista. Tästä toisesta on tullut niin läheinen, ettei tunnukaan enää hyvältä olla kehonsa tai nautintonsa osalta avoinna kumppanilleen. Sitä päätyisi jotenkin liian läheiseksi tai tulisi paljastaneeksi toiselle jollain tavalla liikaa – joko kehostaan tai nautinnostaan.

Suhteen toiselle osapuolelle nautinnon paljastaminen tai paljastuminen ei välttämättä ole epämiellyttävää. Hänelle se kertoo luottamuksesta ja rakkaudesta. Hän haluaisi tuottaa kumppanilleen nautintoa, josta tämä kenties jopa kieltäytyy. Mutta hänelläkin on kompastuskivensä rakkauden fyysisessä puolessa – ja se on keho.

Hän vie mielellään suhteen fyysiselle tasolle ja nauttii tuottaessaan nautintoa toiselle. Kun huomio kiinnittyy häneen, nousevat esiin epävarmuudet omaa kehoa kohtaan. Niitä ei kuitenkaan ole, jos kumppani intiimissä hetkessä on vähemmän läheinen.

Molemmissa tilanteissa on tavallaan kyse samasta asiasta, mutta epävarmuudet kohdistuvat eri asioihin: toisella kehoon ja toisella nautintoon. Miten tällainen pariskunta voi löytää intiimeihin hetkiin yhteisen sävelen? Onko edes intiimejä hetkiä? Miten tällainen tilanne voidaan ratkaista?

Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ajatuksia keho ja nautinto herättävät sinussa. Onko toinen merkityksellisempi kuin toinen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s