Kukaan tuskin yllättyy, kun totean viime sunnuntaina vietettäneen äitienpäivää. Olin toki itsekin tietoinen sen saapumisesta, mutten missään nimessä ymmärtänyt, kuinka väsyneitä me kaikki olisimme valvottuamme Käärijä-kannustuksen ja katastrofaalisen viisutuloksen jälkeen. Näitäkin enemmän yllätti oma tunneskaala äitienpäivää kohtaan.
Olen ensimmäistä kertaa edes jollain tavalla äitikategoriassa – olkoonkin tiiminimeni varamutsi. Kannan sitä oikein mielelläni, vaikka vielä joitain kuukausia sitten näin itseni isosiskona neljälle mimmille. Totuus kuitenkin on, että sain tänä vuonna elämäni ensimmäisen äitienpäiväkortin ja samalla viikolla minuun viitattiin näiden bonusmimmien huoltajana ensimmäistä kertaa. Muutamassa kuukaudessa ollaan otettu tietyissä ihmissuhteissa harppauksia eteenpäin.
Samaan aikaan opettelen tuntemaan uuden perheeni tapoja ja näiden jo-nyt-rakkaiden mimmien luonteita. Aika hyvä käsitys niistä on, mutta vaaleanpunaisten rillien läpi luotu kuva kivasta isosiskosta on jo kosahtanut – rento isosisko onkin valittava varamutsi, joka joidenkin perheen alaikäisten mielestä ei pidä heistä ollenkaan. Totuus on kuitenkin se, että joskus jatkuva riita ruuasta ja kotitöistä kieltäytyvät esiteinit vaativat sen, että on vetäydyttävä omaan rauhaan.
Yksi näistä mimmeistä esitti äitienpäivänä kysymyksen, joka venytti äitienpäivään liittyvien tunteiden skaalaa. Miksi sulla ei ole lapsia? Totesin hieman kiusaantuneena, että olen huolehtinut osaltani ehkäisystä. Seksuaalikasvatus on osa arkea meillä himassa, mutta kysymyksessä kuulin vain huomautuksen lapsettomuudesta. Se kirpaisi hieman.
Minulla on siis perhe. On mies ja neljä bonusmimmiä, muttei omia lapsia. Olen äiti olematta.
Olen aiemmassa suhteessani joutunut kohtaamaan tahatonta lapsettomuutta – sekä toisen haluttomuuden (ja vittumaisuuden ilman kykyä kommunikoida, jos saan lisätä…). Olen kokenut alunperin yhteisten haaveiden kutistumisen yhden haaveiksi ja jäänyt nuolemaan haavoja, jotka siitä huolimatta yhdessä aiheutettiin. Hyppäsin lapsettomasta melko suuriin saappaisiin neljän varamutsiksi. Helsingin katupöly vaihtui pieneen paikkakuntaan Satakunnassa. En päivääkään vaihtaisi pois. Silti mieleen on nyt tatuoitu lause: Jos sulla olisi lapsia, niin me oltaisiin saatu kavereita!
En ole katkera. Siihen on syy, miksi lapseton parisuhde vaihtui varamutsina toimimiseen . Uskon enemmän universumiin ja sen voimaan kuin toimivaan tai toimimattomaan parisuhteeseen, lapsiin tai lapsettomuuteen.
Varamutsi on parempi kuin ei mutsi ollenkaan.
Eikä tässä kukaan ole vielä mitään kuuluttanut… Ehkä saan joskus olla ihan oikea mutsi.
TIIA 