TIIA

MERIKANTO
  • PARISUHDE & SEKSI
  • SEKSUAALINEUVONTA
  • DUUNI
  • OTA YHTEYTTÄ
    • Mayday, Meilahti!

      Posted at 23:26 by Tiia, on helmikuu 6, 2019

      Aivotärähdyksestä se alkoi. Päänsärkyä seurasi takaraivossa vuotava vekki, joka tietysti tulehtui. Siten vietin joulun kovassa kuumeessa. Vuosi vaihtui antibioottikuurin tukemana. Haavahoidot rytmittivät tammikuuta aina yli puolivälin. Taisin syödä toisen antibioottikuurinkin haavan tulehduttua uudestaan. Kolmannella kerralla pääsin ambulanssilla päivystyksen kautta sairaalaan – verenmyrkytys.

      Kaksi viikkoa sitten tilanne oli vakava. Sitä ei käy kieltäminen. Kuume oli korkea, syke vähintään 140 ja verenpaine alhainen. Ruoka ei maistunut, mutta toisaalta nesteet eivät pysyneet sisällä. Kasvoihin alkoi ilmestyä turvotusta. Päähän sattui enemmän ja enemmän, eikä särkylääkkeistä ollut apua. Olo oli kaikin puolin heikko.

      Tiesin tarvitsevani sairaalahoitoa, mutten halunnut myöntää sitä itselleni tai Koomikolle. Ajattelin sinnitteleväni seuraavan aamun haavahoitoon asti. Myönnetään: ajattelin typerästi. Mutta olin peloissani, kauhuissani ja jopa paniikissa. Lopulta kuitenkin pyysin Koomikkoa soittamaan ambulanssin. En uskonut, että olisin selvinnyt julkisilla tai edes taksilla päivystykseen. Päässä tuntui sekavalta.

      Sairaanhoitaja mittasi verenpaineen ja tunnusteli pulssia. Seuraavaksi sain syliini vaaleanpunaisen paidan, johon pyydettiin pukeutumaan. Sydänfilmin jälkeen paidan seuraksi ojennettiin housut. Jäisin sairaalaan.

      Vietin ensimmäiset kolme yötä valvomossa. Kehoani ja sen toimintoja tarkkailtiin aina ympäri vuorokauden. Johtoja, letkuja ja verikokeita. Nesteitä ja antibioottia. TT-kuvia ja varjoainetta. Halusin olla rohkea, mutta kaikki epätietoisuus toi kyyneleet silmiin. Hukutin itseni television tarjontaan.

      Kun keho alkoi voida paremmin, pääsin infektio-osastolle. Siellä lopulta ymmärsin, ettei kyse ollutkaan ihan tavallisesta, tulehtuneesta haavasta. Bakteeri oli päässyt vereen.

      – – –

      En toistaiseksi ymmärrä tilanteen todellista vakavuutta. Rehellisesti sanottuna huomaan nauravani koko asialle. Hermostuneesti hekottelen. Samalla odotan hetkeä, jolloin kaikki kokemani iskee tajuntaan ja romahdan. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä. Sen aika ei ole nyt. Sairaalassa sanoivat, että voi viedä muutaman viikonkin ymmärtää kokemansa. Sitä odotellessa.

      – – –

      Aika tuntuu jotenkin pysähtyneen. Kohdallani vuosi ei vaihtunutkaan. En elänyt tammikuuta, vaan hyppäsin päänsäryn siivittämänä suoraan helmikuuhun. Ilmeisesti näin voi käydä, kun sairastaa pitkään ja on useimpina päivinä lähes toimintakyvytön. Sairaala oli ainoastaan piste ison i-kirjaimen päälle tai muhkea kirsikka kakussa.

      Sairaalasta pääsin kotiin eilen. Tuntuu hyvältä olla tutussa ympäristössä, vaikkei tutulta juuri tunnukaan. Huomaan kaipaavani sairaalan sinisiä lakanoita ja moottoroitua sänkyä. Selaan tv-ohjelmistoa ja pohdin, minkä elokuvan katsoisin ennen nukkumaanmenoa. Mietin, mitä huonetoverilleni kuuluu. Hän jäi sairaalaan, kun minä jo lähdin. Kotona on hyvä, mutta osa minua jäi Meilahden Kolmiosairaalaan.

      Maailmani tuntuu jotenkin pysähtyneen. Uppoudun ajatuksiini. Olen paikalla, mutten läsnä. Sen sijaan tulevaisuus näyttää viehättävältä: aion toteuttaa omia unelmiani.

      Kategoriassa HENKILÖKOHTAISTA | Ei kommentteja
    • EJACULATION – Discussions About Female Sexuality

      Posted at 20:07 by Tiia, on tammikuu 5, 2019
      Ejaculation - Discussions about female sexuality

      Kansallisteatterissa esitettiin lokakuussa dokumenttiesitys EJACULATION – Discussions About Female Sexuality. Näytöksiä oli kaksi ja ujutin itseni niistä toiseen. Harvemmin heittäydyn siten, että varaan kesken duunipäivän illaksi lipun teatteriin – tai muuallekaan. Lokakuussa näinkin harvinainen tilanne kuitenkin kävi. Koomikkoahan siitä on syyttäminen, vaikkei tuo seurakseni tullutkaan. Välillä on hyvä heittäytyä juttuihin ihan yksin.

      EJACULATION on kolmen naisen luoma kokonaisuus. Ohjaaja Essi Rossi, näyttelijä Julia Rosa Peer sekä muusikko Sarah Kivi loivat esityksen, joka pureutuu polttavimpiin kysymyksiin naisen halusta ja seksuaalisuudesta. Teemaan perehdyttiin pääosin Peerin omakohtaisten kokemusten ja tutkimusmatkansa kautta, mutta myös haastatteluin. Tuntui joka tapauksessa merkitykselliseltä päästä osaksi toisen henkilökohtaista kasvutarinaa seksuaalisuuden saralla.

      Teos oli rakennettu äärimmäisen kauniisti. Yleisö otettiin huomioon alusta alkaen ja ajatuksia heräteltiin kysymyksin seksuaalisuudesta. Näiden kautta päästiin yhteisin askelin teemaan kiinni. Taustalla soiva musiikki ohjasi oikeaan suuntaan.

      Why is it so hard to talk about sex?

      Julia Rosa Peer aloitti esityksen kertomalla, etteivät hänen ystävänsä halunneet puhua seksistä tai seksuaalisuudesta. Muun muassa tästä syystä oma seksuaalisuus pelotti ja olonsa tuntui yksinäiseltä. Alkuun Peer liitti seksuaalisuuteensa voimakkaasti myös häpeän. Harmitti joka ainoan naisen puolesta.

      EJACULATION kuljettaa läpi seksuaalisen suuntautumisen aina nautintoon ja keholliseen itsevarmuuteen sekä sitä kautta turvallisuuden tunteeseen. Seksuaalisuus on voima, johon kaikilla on oikeus. On lupa päästää irti ja vapautua kahleista: häpeä, negatiiviset ajatukset… Fuck your brains out! Follow the pleasure!

      Esitystä rytmittävät tietokoneelta kuultavat haastattelut. Monikulttuurisessa kattauksessa Suomea edustavat muun muassa toimittaja Ina Mikkola sekä Ensitreffit alttarilla -ohjelmastakin tuttu seksuaaliterapeutti ja kolumnisti Elina Tanskanen. Mainitut ovat toki olleet aiemminkin esillä mediassa teoksen teeman tiimoilta. Tuntuu silti merkitykselliseltä kuulla heidän äänensä osana EJACULATION-performanssia. Heidän äänellään kuullaan myös kenties illan tärkein havainto: sexuality is a language.

      Entä se ejakulaatio sitten? Naisen ejakulaatio.

      Kukaan ei runkannut tai ejakuloinut esityksen aikana – tai ainakaan en havainnut mainittua toimintaa. Pakko kuitenkin myöntää, että tällainenkin vaihtoehto kävi mielessäni, kun lippua lunastin. Että näkisin lavalla henkilön tyydyttämässä itseään, laukeavan ja ejakuloivan. Nauratti, kun ajatus nostettiin erikseen esille kesken teoksen. Myös tekijät olivat pohtineet nimen tuottamia mielikuvia.

      Ejakulaation sijaan EJACULATION oli enemmän aiheellista keskustelua tai sen herättelyä naisen seksuaalisuudesta, sitä koskevista tabuista ja yhteiskunnan tuottamasta häpeästä. Oman kertomuksensa kertoi tavallinen nainen, joka esityksen päätyttyä jäi keskustelemaan yleisön kanssa performanssin aikana heränneistä ajatuksista. Tällainen lopetus sitoi kokonaisuuden.

      Vaan mitä jäi käteen?

      • Naisten tulisi todellakin arvostaa itseään enemmän, mitä seksuaalisuuteen tulee
      • Häpeästä jokaisen pitäisi päästää irti
      • Häpeän kanssa kukaan ei ole kokonainen
      • Seksuaalisesti itsevarman naisen synonyymi on Samantha Jones
      • Seksuaalisuus todellakin muuttuu läpi elämän, vaikka hämmennyksissäni olin hetken sitä mieltä, ettei esimerkiksi äitiys muuttaisi seksuaalisuuttani
      • Jokaisen olisi syytä kyseenalaistaa oma seksuaalisuutensa ja antaa sille mahdollisuus kehittyä vapaasti
      • Seksistä ja seksuaalisuudesta on lupa puhua

      Koen olleeni etuoikeutettu päästessäni kohtaamaan naisen seksuaalisuuden tällaisessa taidemuodossa, joka pohjasi kerrontansa aitojen naisten kokemuksiin. Lippuakaan en ole malttanut heittää pois. Se ei enää kulje mukanani kaikkialle, kuten teki parin kuukauden ajan. Pitäähän laukkukin joskus siivota… Mutta tallella se on. Ja joka kerta siihen palatessani kehon valtaa sellainen lempeä tunne. Yksi arkinen teatterilippu muistuttaa minua siitä, kuinka itseään ja erityisesti sitä sotkuista seksuaalisuuttaan on osattava arvostaa.

      Toim. huom. Tässä adjektiivia sotkuinen käytetään kuvaamaan positiivista asiaa! Onko mitään suloisempaa kuin sellainen vähän liian takkuinen tukka, snadisti rikkinäiset sukkahousut ja kujeileva hymy? Sellainen on minun seksuaalisuuteni.

      Loppuun kirjasuositus, josta vinkattiin dokumenttiesityksen päätteeksi: Emily Nagoski – Come as You Are.

      Kategoriassa KULTTUURI | Ei kommentteja | Avainsanat ejakulaatio
    • Näkökulma

      Posted at 15:30 by Tiia, on joulukuu 6, 2018

      Lapsellinen Emmi Oksanen, kiitos näkökulmastasi.

      Ilman Instagramissa seuraamaani KokkosVenlaa en olisi törmännyt aiemmin mainitun naisen Iltalehdessä julkaistuun näkökulmaan, mutta törmäsin. Googletin, luin ja ärsyynnyin.

      Ei ole ollenkaan tapaistani huudella mielipiteistäni näinkään julkisesti, mutta tällä kertaa sen teen.

      Toimittaja Oksasen mielestä lapsista on puhuttava heti, jos naisen ikä on 35 vuotta. Ja jos 27-vuotias treffikumppani ei ole pohtinut lapsia vielä ollenkaan, se on paha asia – eli naisen on dumpattava tällainen mies välittömästi. Oletuksena siis on, että 35-vuotias nainen haluaa lapsia ja heti. Biologinen kello tikittää, hedelmällisyys laskee ja perhe on perustettava.

      Itse olen 30-vuotias nainen. Enkä ole koskaan ollut varma, haluanko lapsia. Eilen istuin kuitenkin ihanan psykoterapeuttini vastaanotolla vastaamassa kysymykseen, miksi haluan lapsen. Ensin vastasin, etten tiedä. Hetken asiaa ihmeteltyäni totesin haluavani Koomikon kanssa perheen. En halua lasta, en halua jatkaa sukujuuriani, vaan haluan rakkaani kanssa perheen.

      Terapeuttini katsoi takaisin hymyillen ja totesi vastaukseni olleen täydellinen. Siinä hetkessä ymmärsin myös todellisen haluni tulla äidiksi.

      Kyse ei kuitenkaan ole siitä, olenko 30- tai 35-vuotias nainen. Kyse on siitä, että minulla on kumppani, jonka kanssa haluan toteuttaa tämän haaveen – tai siis perustaa perheen. Tapasin ihmisen, johon luotan ja jota rakastan. Hän täydentää ja tukee minua. Myös hänen koirastaan on tullut kovin rakas, vaikken eläimistä niin välitäkään.

      Oksanen ei ehkä näkökulmassaan myöskään tajua, miten monta naista, miestä tai pariskuntaa hän satuttaa. Kaikki eivät voi saada lapsia tai joutuvat iästään huolimatta käymään lapsettomuushoidoissa. Hän on etuoikeutettu olemaan lapsellinen. Tässä tarkoitan, että hänellä on lapsia hankittunaan ennen mainitsemaansa mittari-ikää.

      Kaikki eivät myöskään halua lapsia. Korjaan: kaikki naiset eivät myöskään halua lapsia, kuten Oksanen näkökulmassaan olettaa. Hänen kirjoituksessaan kyse on toki tv-sarjan neidosta ja tämän ystävän esittämästä kysymyksestä, mutta silti. Tekstissä on tulkittavissa tietynlaista yleistystä.

      Jos Oksanen olisi 35-vuotias sinkkunainen, hän kokisi puolihysteerista tarvetta käydä treffeillä ja löytää mahdollisten lastensa tuleva isä. Hieman väärä lähtökohta, kuten ainakin yritin terapiaani käsittelevässä kappaleessa avata. Sitä paitsi tämä olisi pitänyt ymmärtää jo 90-luvulla, kun Siskoni on noita -sarjassa Phoebe etsi pakonomaisesti tulevalle lapselleen isää nähtyään ennustuksen raskaudestaan. Nainen menetti tämän operaation myötä kaikki aktiiviset voimansa, joten huono juttu. Sai ne onneksi takaisin – sorry for spoiling.

      Tähän olisi pitänyt kirjoittaa jokin nokkela kappale, joka johdattelisi seuraavaan, mutten keksinyt mitään, joten…

      Ja minkälainen oikeus on 35-vuotiaalla naisella on saada tietää, onko deitti kiinnostunut perheen perustamisesta? Entä jos Oksasen mainitsema 47-vuotias mies kysyisi samaa naiselta? Haluaisin nähdä jälkimmäisen tilanteen.

      Jos lapsikysymys on pohtimatta ja omat toiveet ja tarpeet muutenkin ”jos asiat etenevät siihen suuntaan” -asteella, älä mene ollenkaan treffeille 35-vuotiaan naisen kanssa. Haaskaat hänen aikaansa löytää rakkaus ja toisten aikaa löytää rakkautta ei saa koskaan tuhlata. Onnea rakkauden etsintään Jenny ja kaikki muutkin 35-vuotiaat naiset, miehet ja muunsukupuoliset!

      Näin Oksanen päättää näkökulmansa. Lapsikysymyksestä päästäänkin yllättäen rakkauteen. Kumpi lopulta onkaan tärkeämpää?

      Kategoriassa HENKILÖKOHTAISTA | Ei kommentteja
    ← Vanhemmat artikkelit
    • KIRJOITTAJA

      Minä olen Tiia.

      Olen freelance-toimittaja sekä kirjoittamisen ja viestinnän monitoimimuija. Samalla opiskelen seksuaalineuvojaksi.

      Blogissani pääpaino on parisuhteessa, seksissä ja seksuaalisuudessa. Jaan tänne toisinaan myös työnäytteitäni journalistina – okei aika vähän.

    • YHTEYSTIEDOT

      tiia.merikanto @ gmail.com

    • HAE

    • VIIMEISIMMÄT ARTIKKELIT

      • Mayday, Meilahti!
      • EJACULATION – Discussions About Female Sexuality
      • Näkökulma
      • Mikä seksuaalisuus? Mikä seksuaalineuvonta?
      • Minun kehoni on minun
      • Seksuaalikasvatus – ja vulvan anatomia
      • Missä menee pettämisen raja?
      • Kysymyksiä ja vastauksia
      • Päiväkirjaklubi
      • Lue, jos sinulla on vulva
    • ARKISTO

WordPress.com. tekijä Obox Themes.

TIIA
WordPress.com.
Peruuta