Kansallisteatterissa esitettiin lokakuussa dokumenttiesitys EJACULATION – Discussions About Female Sexuality. Näytöksiä oli kaksi ja ujutin itseni niistä toiseen. Harvemmin heittäydyn siten, että varaan kesken duunipäivän illaksi lipun teatteriin – tai muuallekaan. Lokakuussa näinkin harvinainen tilanne kuitenkin kävi. Koomikkoahan siitä on syyttäminen, vaikkei tuo seurakseni tullutkaan. Välillä on hyvä heittäytyä juttuihin ihan yksin.
EJACULATION on kolmen naisen luoma kokonaisuus. Ohjaaja Essi Rossi, näyttelijä Julia Rosa Peer sekä muusikko Sarah Kivi loivat esityksen, joka pureutuu polttavimpiin kysymyksiin naisen halusta ja seksuaalisuudesta. Teemaan perehdyttiin pääosin Peerin omakohtaisten kokemusten ja tutkimusmatkansa kautta, mutta myös haastatteluin. Tuntui joka tapauksessa merkitykselliseltä päästä osaksi toisen henkilökohtaista kasvutarinaa seksuaalisuuden saralla.
Teos oli rakennettu äärimmäisen kauniisti. Yleisö otettiin huomioon alusta alkaen ja ajatuksia heräteltiin kysymyksin seksuaalisuudesta. Näiden kautta päästiin yhteisin askelin teemaan kiinni. Taustalla soiva musiikki ohjasi oikeaan suuntaan.
Why is it so hard to talk about sex?
Julia Rosa Peer aloitti esityksen kertomalla, etteivät hänen ystävänsä halunneet puhua seksistä tai seksuaalisuudesta. Muun muassa tästä syystä oma seksuaalisuus pelotti ja olonsa tuntui yksinäiseltä. Alkuun Peer liitti seksuaalisuuteensa voimakkaasti myös häpeän. Harmitti joka ainoan naisen puolesta.
EJACULATION kuljettaa läpi seksuaalisen suuntautumisen aina nautintoon ja keholliseen itsevarmuuteen sekä sitä kautta turvallisuuden tunteeseen. Seksuaalisuus on voima, johon kaikilla on oikeus. On lupa päästää irti ja vapautua kahleista: häpeä, negatiiviset ajatukset… Fuck your brains out! Follow the pleasure!
Esitystä rytmittävät tietokoneelta kuultavat haastattelut. Monikulttuurisessa kattauksessa Suomea edustavat muun muassa toimittaja Ina Mikkola sekä Ensitreffit alttarilla -ohjelmastakin tuttu seksuaaliterapeutti ja kolumnisti Elina Tanskanen. Mainitut ovat toki olleet aiemminkin esillä mediassa teoksen teeman tiimoilta. Tuntuu silti merkitykselliseltä kuulla heidän äänensä osana EJACULATION-performanssia. Heidän äänellään kuullaan myös kenties illan tärkein havainto: sexuality is a language.
Entä se ejakulaatio sitten? Naisen ejakulaatio.
Kukaan ei runkannut tai ejakuloinut esityksen aikana – tai ainakaan en havainnut mainittua toimintaa. Pakko kuitenkin myöntää, että tällainenkin vaihtoehto kävi mielessäni, kun lippua lunastin. Että näkisin lavalla henkilön tyydyttämässä itseään, laukeavan ja ejakuloivan. Nauratti, kun ajatus nostettiin erikseen esille kesken teoksen. Myös tekijät olivat pohtineet nimen tuottamia mielikuvia.
Ejakulaation sijaan EJACULATION oli enemmän aiheellista keskustelua tai sen herättelyä naisen seksuaalisuudesta, sitä koskevista tabuista ja yhteiskunnan tuottamasta häpeästä. Oman kertomuksensa kertoi tavallinen nainen, joka esityksen päätyttyä jäi keskustelemaan yleisön kanssa performanssin aikana heränneistä ajatuksista. Tällainen lopetus sitoi kokonaisuuden.
Vaan mitä jäi käteen?
- Naisten tulisi todellakin arvostaa itseään enemmän, mitä seksuaalisuuteen tulee
- Häpeästä jokaisen pitäisi päästää irti
- Häpeän kanssa kukaan ei ole kokonainen
- Seksuaalisesti itsevarman naisen synonyymi on Samantha Jones
- Seksuaalisuus todellakin muuttuu läpi elämän, vaikka hämmennyksissäni olin hetken sitä mieltä, ettei esimerkiksi äitiys muuttaisi seksuaalisuuttani
- Jokaisen olisi syytä kyseenalaistaa oma seksuaalisuutensa ja antaa sille mahdollisuus kehittyä vapaasti
- Seksistä ja seksuaalisuudesta on lupa puhua
Koen olleeni etuoikeutettu päästessäni kohtaamaan naisen seksuaalisuuden tällaisessa taidemuodossa, joka pohjasi kerrontansa aitojen naisten kokemuksiin. Lippuakaan en ole malttanut heittää pois. Se ei enää kulje mukanani kaikkialle, kuten teki parin kuukauden ajan. Pitäähän laukkukin joskus siivota… Mutta tallella se on. Ja joka kerta siihen palatessani kehon valtaa sellainen lempeä tunne. Yksi arkinen teatterilippu muistuttaa minua siitä, kuinka itseään ja erityisesti sitä sotkuista seksuaalisuuttaan on osattava arvostaa.
Toim. huom. Tässä adjektiivia sotkuinen käytetään kuvaamaan positiivista asiaa! Onko mitään suloisempaa kuin sellainen vähän liian takkuinen tukka, snadisti rikkinäiset sukkahousut ja kujeileva hymy? Sellainen on minun seksuaalisuuteni.
Loppuun kirjasuositus, josta vinkattiin dokumenttiesityksen päätteeksi: Emily Nagoski – Come as You Are.
