On useita kirjoja, joihin haluan palata. On kirjoja, jotka olen lukenut useammin kuin kerran. On kirjoja, joista en halua luopua, vaikka haluaisin vähentää kirjojeni määrää. Syyskuun kirja ei kuulu näihin – tai ainakaan kuulunut vielä alkuviikosta.
Ostin Johanna Korhosen ja Jeanette Östmanin toimittaman kirjan Kaikella rakkaudella – Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta joskus viime vuonna. Se maksoi divarissa kolme euroa ja vaikutti kiinnostavalta.
Jaksoin lukea kirjan sivulle 28, minkä jälkeen viskasin sen pölyttymään milloin mihinkin. Kirja ei ollut millään tavalla kiinnostava. En jaksanut keskittyä yhteiskunnallisiin asioihin, ja niihin tämä teos keskittyi homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisuuden näkökulmasta.
Kaipasin pitkästä aikaa luettavaa. Silmäilin kirjahyllyä ja jostain syystä vaaleanpunainen kirja osui silmiini. Tartuin siihen hieman empien, mutta päätin antaa teokselle toisen mahdollisuuden. En jatkanut sivulta 28, vaan aloitin lukemisen alusta. Kaksi päivää myöhemmin suljin kirjan luettuani sen kokonaan. Äärimmäisen mielenkiintoinen opus!
Kirja sisältää paljon vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu vuonna 2014. Paljon on ehtinyt tapahtua muutaman vuoden aikana: tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin. Tämä mainittakoon suurimpana muutoksena. Moni asia piti kuitenkin paikkansa, kuten ihmisten ennakkoluulot seksuaalivähemmistöjä kohtaan – toki parannusta on tapahtunut.
Kiinnostavinta antia kirjassa ovat kuitenkin kirjoittajien omat kokemukset. Millaista on ollut rakastua naiseen 1970-luvulla? Miltä miehestä tuntuu, kun oma vaimo rakastuu naiseen? Kuinka vaikeaa on tulla ulos kaapista yläkoululaisille, vaikkei muuten peittele seksuaalista suuntautumistaan? Ehkä olen myös utelias, mutta ennen kaikkea tiedonjanoinen! Itselläni ei ole vastaavia kokemuksia. Huomasin yrittäväni hakea samaistumispintaa, mutta tuloksetta. Ehkä juuri se teki kirjasta entistä mielenkiintoisemman.
Mutta mikä muuttui? Aiemmin kirja oli puuduttavaa luettavaa. Sitten hukuin teksteihin ja kahlasin kaiken läpi parissa päivässä. En keksi mitään muuta selitystä kuin seksuaalineuvonnan opintoni.
Olen opinnoissani oppinut katsomaan asioita eri tavalla tai eri näkökulmasta. Moni seksuaalisuuden teema koskettaa aiempaa enemmän, koska olen vierailevien luennoitsijoiden ja toki vakituisten kouluttajien kautta saanut niihin kosketuspintaa. Toisaalta kiinnitän seksuaalisuutta ja seksuaalivähemmistöjä käsitteleviin artikkeleihin, kantaa ottaviin päivityksiin ja uutisiin myös aiempaa enemmän huomiota.
Sama lienee käynyt kirjan kanssa – ihan kaikella rakkaudella. Aiemmin vieraat asiat ovat opintojen myötä siirtyneet lähemmäs ja kiinnostavat enemmän, jopa se yhteiskunnallinen puoli. Sekin toki motivoi lukemaan, etten voi tietää, millaisia asiakkaita seksuaalineuvojana kohtaan. Haluan oppia enemmän asioista, jotka eivät kosketa minua henkilökohtaisesti. Eihän kirja kaikkea kerro, vaan eniten oppii kohtaamistaan tilanteista. Koen kuitenkin tärkeäksi, että minulla on jo pohjalla jonkinlainen käsitys eri seksuaalisuuden teemoista niiden kaikessa monimuotoisuudessa.
Lainaan seuraavan pätkän sellaisenaan Into Kustannuksen verkkosivuilta:
Kaikella rakkaudella on neljäntoista kirjoittajan ja kertojan raikas ja välttämätön puheenvuoro. Useimmiten homoista, biseksuaaleista ja transihmisistä puhuvat heterot. Tässä kirjassa he ovat äänessä itse.
Kirjoittajina ja kertojina Marja-Sisko Aalto, Susanna Airola, Eva-Stina Byggmästar, Johan Finne, Johanna Korhonen, Kristofer Möller, Rita Paqvalén, Mirkka Rekola, Birgit Schaffar-Kronqvist, Jani Toivola, Markus Topi, Ted Urho, Arja Voipio ja Jeanette Östman.
Yksiin kansiin mahtuu monta kokemusta ja tarinaa. Parhaiten mieleeni jäi Johan Finnen fiktiivinen kuvaus väkivallasta. Se pysäytti.
TIIA 