Minun kehoni on minun

Kehollisuus herättää paljon tunteita. Useimmat meistä reagoivat elämän vuoristorataan kehollaan. Yksi syö, toinen jättää syömättä. Panettaa tai ei paneta. Kasvoissa epäpuhtaudet lisääntyvät tai sitten ne kuivuvat totaalisesti. Esimerkkejä voisi listata kuinka ja paljon.

Olen aiemminkin puhunut kokemastani seksuaalisesta väkivallasta – ja puhun siitä myös jatkossa. Mieleen jotenkin toisinaan tuntuvat tulvivan eri teemat. Tällä kertaa se on kehollisuus ja sen merkitys.

Koen oman kehoni olevan traumatisoitu. Koen, ettei se toimi tavallisesti tai kuten sen haluaisin toimivan. En koe olevani likainen, mutta jotenkin rikki. Ettei se ole kaiken sen arvoinen, mitä sen kuuluisi olla.

Minun kehoni on minun

Minun kehoni on minun.

Kun kehooni tammikuussa 2017 kajottiin, se jätti jäljen. Tuo lienee varsin tavallista. Toki kyse on pitkälti seksuaalisuuteen liittyvistä traumoista. Kyse on kuitenkin myös yllättävästä kosketuksesta ja läheisyydestä.

Aluksi en kokenut ongelmaa läheisyyden suhteen. Muutama kuukausi myöhemmin luovuin kaikesta läheisyydestä – myös seksin osalta. Sitten pakotin itseni kohtaamaan seksin, vaikka se päättyikin aluksi kyynelin. Muu kosketus jäi kuitenkin osittain tuon ulkopuolelle.

Läheisyys ja kosketus ovat itselleni omituisia asioita. Värähdän aina, ja hengitys katkeaa hetkeksi, kun joku yllättäen koskettaa. Kosketus voi olla lohduttava käsi olkapäällä tai selässä. Se voi olla hellyyttä kaipaava Koomikko. Se voi olla ystävä, joka tarkoittaa hyvää. Jähmetyn poikkeuksetta, vaikka kosketus olisi tai tekisi hyvää. Tämä tietysti harmittaa minua. Toisaalta Koomikon tietynlainen kosketus herättää kehon heti, vaikkei hän kosketuksellaan mitään erityisempää tarkoittaisikaan. Ristiriitaista.

Kaipaan ajoittain aika paljon sellaista omaa tilaa, ja välillä kotikin ahdistaa. Saatan lähteä haahuilemaan kauppakeskukseen tai istua pitkään metroasemalla tuijottamassa seinää. Toisinaan vetäydyn kahvilaan kirjoittamaan – miltä ikinä tuntuukin. Uskon, että tällainen oma aika liittyy vahvasti siihen kehollisuuteen, jota koen. Tajuan, miten omituiselta tämä saattaa kuulostaa. Itselleni yhteys on kuitenkin hyvin selkeä.

Silti olen sinut kehoni kanssa. Ei haittaa sillä tavalla kehon meininki. En yritä laihduttaa tai kiinteytyä – vaikka jonkun tahon mielestä tarvetta varmaan olisi. Minulle riittää, että mahdun vaatteisiini.

– – –

Kosketus on hyvin intiimi asia. Kun silitän Koomikon kasvoja, tiedän ja tunnen sen olevan intiimiä, vaikkei siihen varsinaisesti liittyisi mitään seksuaalisempaa. Halaan ihmisiä, koska sen pitäisi olla luonnollista. Joka kerta se kuitenkin tuntuu hieman väkinäiseltä. En osaa sanoa, mistä tällainen kumpuaa. Vaikeaa se on joka tapauksessa.

Kaikesta huolimatta kannustan ihmisiä koskettamaan toisiaan. Toki siihen on oltava lupa. Älä kosketa, jos toinen ei sitä kaipaa. Kosketa, jos siihen on yhteinen sopimus. Halaa, tökkää, rapsuta, silitä – tai ole pelkästään läsnä. Hän arvostaa sitä.

Ps. Liityin kuntonyrkkeilyn peruskurssille. Toivon sen tuovan lisää ymmärrystä tähän kosketustouhuun, kun joudun kohtaamaan vieraan ihmisen tavallaan intiimisti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s