Ajattelin jakavani kanssanne kuukausittain kirjan, jota sopisi suositella. Ajatus on edelleen läsnä, vaan hieman eri vinkkelistä: jaan kanssanne kuukausittain kirjan, mutta sellaisen, jota en ole lukenut. Sitten luen sen.
Syyskuun kirjaksi valikoitui Iso O – Harjoituskirja, jonka on kirjoittanut ihana Puhu Muru -bloggaaja ja seksuaaliterapeutti Marja Kihlström.
Luin seksuaalineuvonnan opintojen aikana Kihlströmin aiemman teoksen Iso O – Matkaopas huipulle. Pidin siitä. Harjoituskirja on edeltäjänsä pikkusisko käsitellen samoja teemoja: naisen nautinto ja naisen orgasmi.
Kihlströmon itselleni tuttu pääosin Instagramista @puhumuru, mutta olen myös pyörähtänyt Marjan vastaanotolla puimassa omia asioitani sekä haastatellut häntä Trendi-lehteen seksuaalista väkivaltaa käsitelleeseen artikkeliin. Erityisen viehättynyt olen Marjan aitoudesta – ammattitaidon ohella tietysti. Huikea mimmi!
Tätä kirjaa kohtaan minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset. Orgasmiongelmia en ole kohdannut kuin hetkellisesti pari vuotta sitten. Olen aina ollut tietoinen nautinnosta ja tunnen kehoni. Tiedän, että siitä huolimatta saisin (lue: saan) kirjasta ja sen harjoituksista ihan hirveästi irti. Samaan aikaan pelkään avata kirjaa. Pelkään sen harjoitusten avaavan jo lukittuja ovia, joiden toivoisin pysyvän suljettuina. Ja siitä huolimatta haluaisin työstää teemaa, jotta voisin olla siinä paras mahdollinen itseni. Siinä mielessä olen hieman masokistinen luonne, että tykkään kuitenkin käydä vähän penkomassa niitä kipeitäkin asioita.
Yritän ottaa ilolla vastaan tämän itselleni asetetun lukuhaasteen. Ennen kirjan harjoituksia asenteeni kaipaa kyllä hieman hiomista – sen myönnän.
Erityistä tuskaa aiheuttaa Kumppanille-luku, järjestyksessään viides. Se on suunnattu nimensä mukaisesti kumppanille. Sisälläni on ääni, joka sanoo, ettei minun kuulu vaatia kumppaniltani siihen tutustumista. Voin mainita kirjan sisältävän tällaisenkin luvun, mutten vaatia häntä perehtymään sen harjoituksiin. Ikään kuin vaatisin liikaa tai loukkaisin toista. Mikä naurettava ajatus! Mistä se oikein kumpuaa?
Kaisa Merelä kirjoitti blogiinsa hyvän artikkelin pariterapiasta ja suhteen työstämisestä. Allekirjoitan suurimman osan hänen ajatuksistaan – kenties kaiken. Tulevana seksuaaliterapeuttina pariterapia on hyvinkin keskeinen osa ammattiani. Pariterapiaan hakeutuminen ja siihen suostuminen ovat syvimpiä osoituksia siitä, että on sitoutunut toiseen ja valmis työstämään suhdetta.
Voisin kirjoittaa aiheesta tekstin itsekin, mutta Kaisan artikkelista on yhtä hyvä aloittaa aiheeseen paneutuminen. Palataan tähän siis myöhemmin.
Ajatukseni oli kuitenkin siinä, että kirjan harjoitukset ovat verrattavissa pariterapiaan. Enkä näe parisuhteen työstämistä ongelmana. Ero kirjan kanssa on kuitenkin se, että harjoitukset tehdään kahdestaan, pariskuntana. Harjoituksissa ei ole mukana ulkopuolista henkilöä keskeyttämässä, nostamassa erikseen esille tärkeitä teemoja tai sanomassa oikeita sanoja. Se tekee harjoituksista huomattavasti intiimimmän tavan työstää parisuhdetta verrattuna pariterapiaan. Ja siihen intiimiyteen sukeltaminen tuntuu vaikealta. Toisin sanoen en oikeasti koe vaativani liikaa, jos pyytäisin toista tutustumaan kirjan lukuun. Sen sijaan minua itseäni pelottaa ottaa askel kohti intiimiyttä sen vaatimalla tasolla.
Vaan haaste vastaanotettu!
Oppaan Johdanto-osiossa Marja antaa lukijalle luvan edetä kirjan kanssa omaan tahtiin. On sallittua jättää tehtäviä väliin, kunhan hetkeksi pysähtyy miettimään, miksi tehtävää ei halua kohdata. Kirjan kahlaamiseen saa mennä kuukausia, jos se sitä vaatii. Tätä ajatusta syleillen lähden käymään tekstiä ja harjoituksia läpi.
Odotan tunteikasta matkaa, mutta pyrin kohtaamaan itseni lempeästi. Katsotaan, mitä tästä tulee! Raportoin.
TIIA 